Erilaisen ulkonäkönsä ja avaruudellisen alkuperänsä vuoksi Cleithro tunsi itsensä erilaiseksi ja ulkopuoliseksi muiden lasten joukossa. Dora puolestaan… no hän kunnostautui enemmänkin vihamiesten kuin ystävien hankinnassa. Lapsilla oli kuitenkin seuraa toisistaan ja he leikkivät usein yhdessä.

Cleithro viihtyi mainiosti myös kasvien seurassa. Luonnosta oli tullut hänelle suuri rakkaus. Kasvit eivät välittäneet hänen ihonväristään tai alkuperästään vaan hyväksyivät hänet sellaisenaan. Cleithro viettikin pitkiä aikoja kasvihuoneessa hoitaen vihreitä ystäviään.

Christian oli omistanut koko aikuisikänsä uralleen Insanity Cityn rikollisjärjestössä. Aherrus laittomuuksien parissa tuottikin tulosta, sillä hänet ylennettiin rikollisneroksi. Palkankorotuksen lisäksi palkintona oli platinamieliala loppuiäksi.

Aika kului ja pian Doran ja Cleithron lapsuus oli takanapäin. Dorasta kasvoi kaunis nuori nainen, joka sai itselleen varsin hyvin sopivan nautintotavoitteen. Elämäntoiveenaan tyttö haaveilee julkkiskokin urasta. Helposti hermonsa menettävä, huumorintajuton ja äkäinen julkkiskokki… Siitä tulee mielenkiintoista.

Cleithrosta kasvoi komea nuorimies, joka sai kohtalokseen mammonatavoitteen. Elämäntoiveenaan hän haluaa päästä sairaalan johtajaksi. Nähtäväksi jää miten aliennuorukainen onnistuu sovittamaan yhteen täysin erilaiset intohimonsa, rakkauden luontoon ja rahaan.

Dora ei todellakaan ollut helppo murrosikäinen. Hän riiteli äitinsä kanssa suurin piirtein kaikesta. Perijänä Doran oli silti opittava perheen saavuttamat yrityspalkinnot. Opetusurakka oli Catapedalle raskas. Dora näytti hapanta naamaa ja hoki kaiken aikaa: "Ei voisi vähempää kiinnostaa!". Kärsivällinen Catapeda jatkoi kuitenkin opetusta hermojaan menettämättä tyttärensä kiukuttelusta huolimatta.

Yksityiskoulun rehtorin vierailulla Dora sentään tajusi käyttäytyä hyvin. Vaikka mikään yksityiskoulu tai ikälopun rehtorin tylsät jutut eivät kiinnostaneet häntä tippaakaan, hän ei halunnut pilata ainoan ystävänsä Cleithron mahdollisuuksia päästä yksityiskouluun.

Cleithron rakkaus kasveja kohtaan säilyi. Kasvien kanssa hän jakoi ilonsa ja surunsa, toiveensa ja pelkonsa. Kasveille puhumisen taidon hän oli oppinut jo lapsena.

Kasvien lisäksi luonnosta löytyi Cleithrolle toinenkin rakkaus: eläimet. Koska jokin kumma pieni ääni kielsi perhettä jatkuvasti ottamasta lemmikkiä, oli Cleithron tyydyttävä tontilla vaelteleviin susiin. Useimpien simien mielestä johtajasusi Baron oli pelottava, mutta Cleithro onnistui ystävystymään sen kanssa.

Ennen yliopistoon lähtöä Doralle järjestettiin läksiäisjuhlat. Dora sai perheeltään lahjaksi kännykän ja ison laatikollisen kotipuutarhan satoa mukaanotettavaksi.

Yliopistolla Doran ensimmäinen majapaikka oli pieni ankea huone asuntolassa. Sen varustukseen kuului kuitenkin oma tietokone ja Dora saattoi huvitella aiheuttamalla tahallaan riitoja internetin keskustelupalstoilla.

Asuntolan iäkäs keittiötyöntekijä Douglas oli Doran mielestä kuumaa kamaa. Vanha mies oli imarreltu nuoren ja kauniin naisen flirttailuyrityksestä. Ja taisi ukkoparka olla jo sen verran seniilikin, että Doran luonnehäiriö jäi häneltä kokonaan huomaamatta.

Pian Dora sai ensisuudelmansa isovanhempiensa ikäluokkaa olevalta mieheltä.

Dora ei oikein tullut toimeen asuntolan muiden asukkaiden kanssa. Kämppikset joutuivat jatkuvasti kärsimään hänen raivokohtauksistaan, jotka usein saivat alkunsa mitättömistä pikkuasioista.

Aina ei edes säästytty väkivallalta kun Dora raivostui.

Dora onnistui hankkimaan häädön asuntolasta suututettuaan suurimman osan muista asukkaista. Hän muutti suvun osakuntataloon, josta Celeste ja Claustro olivat huolehtineet Catapedan valmistumisesta lähtien.

Claustro ja Celeste olivat viimein saaneet opintonsa päätökseen ja viettivät valmistujaisjuhlia. Juhlien jälkeen he muuttivat pieneen taloon lähelle Claustron lapsuudenkotia. Heidän elämästään kuulemme vielä lisää myöhemmin.

Jäätyään yksin osakuntataloon itsensä yksinäiseksi tuntenut Dora päätti kosia Douglasia. Yllätetty vanha mies suostui ilomielin nuoren tyttöystävänsä kosintaan, olihan tämä todennäköisesti perhetavoitteisen vanhuksen ainoa mahdollisuus saada vaimo ja lapsia.

Doran valmistumista juhlittiin perhepiirissä. Ylpeä äiti Catapeda antoi onnitteluhalauksen tyttärelleen. Tuskin olisi Catapeda näin ylpeä, jos tietäisi kaiken tyttärensä käytöksestä yliopistolla.

Valmistujaisjuhlat saivat Doran iäkkäät isovanhemmatkin riehaantumaan. Höyhenet sen kuin pöllysivät kun Bill ja Belone innostuivat leikkimään tyynysotaa.

Juhlien jälkeen koitti paluu arkeen. Doran oli aika muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa ja ottaa vastaan perijän velvollisuudet. Catapedan serkku Chero huolehtisi nyt vuorostaan osakuntatalosta.

Heti kotiin palattuaan Dora pyysi Douglasia muuttamaan luokseen. Douglas oli jäänyt eläkkeelle asuntolan keittiöstä, joten hän luopui lopullisesti työvaatteistaan. Samalla hän uudisti muutenkin ulkonäköään.

Pian Dora huomasi viihtyvänsä hieman liian hyvin vessanpöntön vieressä oksentamassa. Voimakas pahoinvointi sai Doran entistäkin huonommalle tuulelle. Epäilykset pahoinvoinnin aiheuttajasta saivat vahvistuksen raskaustestin näyttäessä plussaa.

Belonella oli aihetta juhlaan. Hän oli syönyt 200. juustoleipänsä ja saavuttanut siten elämäntoiveensa. Belone juhlistikin merkittävää saavutustaan 201. juustoleivällään.

Viidennen sukupolven ensimmäinen edustaja oli kuten tavallista pieni punatukkainen tyttövauva. Eipä tähän sukuun tunnu muuta syntyvänkään. Lapsi sai nimen Emeto, Doran vaikean alkuraskauden muistoksi. (emetofobia = oksentamisen pelko)

Perhe kokoontui riemuitsemaan uuden tulokkaan syntymästä. Kaiken keskellä Dora oli hieman hämmentynyt äidiksi tulemisesta. Häntä kun ei hyvällä tahdollakaan voinut kutsua mitenkään äidilliseksi.

Emetosta kasvoi suloinen pikkutyttö, joka oli luonteeltaan erittäin ulospäin suuntautunut, energinen ja leikkisä, mutta melkoisen helposti ärtyvä sottapytty. Ikuiseen murrosikään jämähtäneeseen äitiinsä nähden Emeto oli kuitenkin varsin helppo lapsi.

Isoisoäiti Belonella oli runsaasti aikaa pienelle Emetolle. Opetettuaan tämän puhumaan Belone yritti jatkuvasti kertoa lapselle juustoleipien ihmeellisestä maailmasta. Pienokaisella vaan tuntui olevan vähän muut asiat mielessä… "Emmy kulta, olet vielä vähän liian nuori miettimään noita juttuja. Mitä jos mentäisiin syömään juustoleivät…"

Ikuisuudelta tuntuneen uurastuksen jälkeen Bill onnistui pääsemään hulluksi tiedemieheksi ja saavuttamaan näin platinamielialan loppuiäkseen. Bill alkoi heti tuntea pakottavaa tarvetta juhlistaa saavutustaan kakulla.

Eikä millä tahansa kakulla… Bill ei ehtinyt kauaa nauttia pysyvästä platinamielialastaan, sillä hänen kohtalonaan oli päätyä nautakasvin päivälliseksi. Kannattaisi vähän miettiä mistä kakkunsa hankkii.

Billin kuolema suretti erityisesti hänen lapsiaan. Etenkin herkkä Catapeda oli päiväkausia surun murtama.

Elämä kuitenkin jatkui ja aika laimensi surua. Vanhukseksi kasvettuaan Catapeda jaksoi taas keskittyä elämän hyviin puoliin. Myös Christian oli vanhentunut. Hänellä oli syytä olla ylpeä itsestään sillä hän oli aikuisikänsä aikana onnistunut täyttämään mahdottomalta tuntuneen toiveensa sadantuhannen simoleonin tienaamisesta (rikollisin keinoin tietenkin) ja vielä oli useita hyviä työvuosia jäljellä.

Eivätkä ilonaiheet tähän loppuneet. Dora oli lopultakin päässyt julkkiskokiksi ja hänen tv-ohjelmansa "Kiroileva Kokki" oli supersuosittu. Emetosta taas oli kasvanut reipas ja iloinen lapsi, jonka kiinnostuksen kohteet tosin hieman huolestuttivat. Enteileeköhän tämä romantiikkatavoitetta?

Iloja seuraa kuitenkin aina väistämättömästi suru. Dora ja Belone olivat tapansa mukaan pelaamassa huijaamisen ja kinastelun täyttämää shakkiotteluaan, kun…

Viikatemies tuli ilmoittamaan, että Belonen aika oli kulunut loppuun. Belone lähti vastustelematta viikatemiehen matkaan, olihan hän elänyt pitkän hyvän elämän. Insanity Cityn vanhin asukas jätti kuollessaan jälkeensä platinaisen juustoleivän kuvalla koristellun hautakiven, muhkean perinnön ja suuren joukon surevia omaisia ja ystäviä.

Dora itki isoäitinsä kuolemaa pitkään. He olivat olleet läheisiä, vaikka olivatkin helposti ärsyyntyvinä kinastelleet jatkuvasti. Elämä kuitenkin jatkuisi – Doran toinen lapsi kasvoi jo hänen kohdussaan.

Catapeda muisti elävästi kalaretken jonka hänen äitinsä oli järjestänyt Agoran kuoltua kauan aikaa sitten. Hän päätti järjestää jotain erityistä äitinsä muistoksi. Belonen ollessa kyseessä juustoleivät olivat luonnollinen teema muistotilaisuudelle. Herkullisen juustoleipäaterian ääressä Cleithro, Dora ja Catapeda muistelivat Belonea välillä itkien ja välillä nauraen, ja Doran toimesta vähän raivotenkin, aina myöhään yöhön asti.

Muiden mentyä nukkumaan Catapeda käveli lammelle. Suvun päänä hänellä oli vaikea päätös edessään. Heidän olisi ennemmin tai myöhemmin jätettävä kotitonttinsa ja talonsa, joka pahasti bugittuneena alkoi olla asumiskelvoton. Lapsuudenkodista luopuminen tuntui todella vaikealta. Täällä oli koettu monet ilot ja surut, syntymät ja kuolemat, riidat ja rakkauden hetket. Catapeda seisoi koko yön lammen rannalla ajatuksiinsa vaipuneena. Aamun sarastaessa päätös oli tehty. Huomenna he muuttaisivat.