Äidin, isoisän ja ylpeän isosiskon hellässä huomassa Hypegia-vauvasta kasvoi touhukas pikkutyttö, joka nautti täysillä perheen hänelle osoittamasta huomiosta. Luonteeltaan pikku-Hypegia on erittäin seurallinen ja osaa olla hieman hankala, jos asiat eivät mene hänen tahtonsa mukaan. Galeo ei ollut raaskinut jättää lapsiaan lastenhoitajan hoiviin, vaan huolehti heistä itse koskaan valittamatta.


Lapset olivatkin Galeolle suuri ylpeydenaihe. Helio oli koulussa luokkansa tähtioppilas ja pikkuinen Hypegiakin oppi jatkuvasti uusia taitoja.


Myös lasten isoisä Franco nautti suuresti lasten seurasta. Korkeasta iästään huolimatta hän oli aina valmis leikkimään heidän kanssaan. Erityisesti Francon mieltä lämmitti nähdä tyttöjen selvästi nauttivan toistensa seurasta. Toisin kuin Francon omassa lapsuudessa sisaruskateudesta ei ollut tietoakaan.


Ajan myötä Hypegiakin tuli kouluikään. Isoisä Franco ojensi koko perheen puolesta innokkaalle ekaluokkalaiselle paketin, josta löytyi uusi penaali ja muita koulutarvikkeita.


Nuoresta iästään huolimatta Hypegialla oli hyvin vahvat mielipiteet. Hän rakasti puhumista ja piti kotiväelleen puheita milloin mistäkin itselleen tärkeästä asiasta. Tytössä näytti olevan ainesta vaikka poliitikoksi.


Helio puolestaan omasi loistavan mielikuvituksen. Tyttö ei pitkästynyt koskaan vaan vietti tuntikausia puutarhassa leikkien mielikuvitusleikkejään.


Erilaisista luonteistaan ja kiinnostuksenkohteistaan huolimatta tytöt tulivat loistavasti toimeen keskenään. Siskokset löysivät aina toisistaan leikki- ja pelikaverin.


Nyt kun tytötkin olivat sen verran isoja, etteivät tarvinneet alituista huolenpitoa, Galeolle jäi aikaa myös miesystäviensä tapaamiseen. Välillä vieraisilla oli Helion isä Griff.


Välillä taas seuraa piti salaperäinen tumma George, jota epäiltiin Hypegian isäksi.


Hetken huumassa Galeolta oli kuitenkin tainnut päästä ehkäisy unohtumaan, sillä hän sai pian huomata joutuvansa jatkuvasti rynnistämään vessaan toistuvan pahoinvoinnin takia. Perheenlisäystä olisi taas luvassa. Galeo ei ollut suunnitellut hankkivansa lisää lapsia, vaan oli aikonut lopultakin keskittyä uran luomiseen nyt, kun tytötkin olivat jo kouluiässä. Suunnitelmiin tulisi kuitenkin muutos.


Helio oli jo teini-ikäinen. Kohtalo oli määrännyt hänelle suosiotavoitteen, ja jostain kaikille tuntemattomasta syystä hän alkoi haaveilla kenraalin urassa.


Valitettavasti Francon elämä oli saavuttanut päätepisteensä. Ainoastaan raskaudesta johtuvien mielitekojensa vuoksi yöllä jääkaapille hiipinyt Galeo oli todistamassa, kun uupunut vanhus lähti surullisena viikatemiehen mukaan. Franco ei koskaan ehtisi nähdä kolmatta lapsenlastaan.


Isän kuolema järkytti ja huolestutti kovasti viimeisillään raskaana olevaa Galeoa. Nyt Galeo olisi yksi lastensa kanssa ja vauvakin syntyisi hetkenä minä hyvänsä. Ja päästyään murehtimisessa alkuun Galeo alkoi kantaa huolta myös tulevasta vauvasta. Mitä jos lapsi ei olisikaan terve? Mitä jos tulisikin kaksoset? Entä jos synnytyksessä menisi jokin vikaan? Entä jos hänelle itselleen tapahtuisi jotain? Kuka sitten pitäisi huolta lapsista?


Galeon huolta helpotti hänen tyttäriensä vilpitön ilo tulevasta pikkusisaruksesta. Kahden tyttären äitinä Galeo toivoi poikavauvaa, mutta tärkeintä hänelle oli, että lapsi saisi tuntea olevansa rakastettu ja onnellinen.


Poikavauvaa ei tietenkään tähän naisten hallitsemaan sukuun saatu, mutta Galeo tunsi suunnatonta iloa ja onnea pitäessään sylissään vastasyntynyttä Hade-tytärtään. Isommat lapset lähtisivät jo pian opiskelemaan, mutta Hade olisi Galeon luona vielä pitkään. "Aion hemmotella sinut piloille," Galeo leperteli tyttärelleen.


Aika kului ja Hypegia tuli teini-ikään.


Hadesta puolestaan kasvoi kiltti ja tyytyväinen taapero, joka oli päivä päivältä enemmän äitinsä näköinen.


Vastuuntuntoinen ja kunnianhimoinen Hypegia hankki itselleen työpaikan, sillä hän halusi ansaita itse omat rahansa suvun miljoonaomaisuudesta huolimatta.


Lasten kasvaminen sai Galeon mielen haikeaksi. Helio oli jo yliopistossa, ja nyt Hypegiakin lähtisi pois kotoa opiskelemaan, eikä Hadekaan ollut enää ihan pieni. Kyynelet silmissä Galeo halasi Hypegiaa hyvästiksi ja vaati tätä lupamaan että soittaisi heti kun olisi perillä yliopistolla. Hypegian noustua taksiin Galeo ja Hade siesoivat tienlaidassa vilkuttamassa kunnes auton takavalot hävisivät näkyvistä.


Haden ansiosta Galeo ei tuntenut itseään kovin yksinäiseksi. Tyttö oli perinyt äitinsä rakkauden kirjoihin, ja halusi yhä äidin lukevan hänelle ääneen, vaikka olikin jo oppinut itse lukemaan.


Joskus Haden ollessa koulussa Galeo istui puutarhassa vihkikaaren äärellä ja mietti elämäänsä. Oliko ollut oikein kasvattaa lapset ilman isää? Oliko hän tehnyt oikean ratkaisun jättäessään sitoutumatta ja menemättä naimisiin? Ajoittain Galeo huomasi kaipaavansa elämänkumppania, jonka kanssa jakaisi elämän ilot ja surut. Olihan hänellä lapset, mutta he kasvoivat ja alkaisivat lopulta elää omaa elämäänsä kukin tahollaan.