Vuodet vierivät ja Galeo tuli teini-ikään. Lapsuutensa traumoista ja suvun luonnehäiriöitä aiheuttavista geenivirheistä huolimatta Galeo oli yllättävän tasapainoinen nuori.
Vakavamielinen ja tiedonjanoinen tyttö jaksoi yhä keskittyä ensisijaisesti koulunkäyntiin, vaikka olikin saanut kohtalokseen romantiikkatavoitteen. Galeon taidoilla ja tunnollisuudella olisi mahdollisuus päästä vaikka kuinka pitkälle, mutta jostain kumman syystä hän halusi kaikkein eniten ammattimaiseksi juhlavieraaksi.
Stipendien toivossa Galeo oli hankkinut itselleen osa-aikatyön, jossa menestyi loistavasti. Palkka tosin oli olematon, mutta se ei ollut pääasia. Galeo perisi aikanaan suvun miljoonaomaisuuden.
Ei ollut mikään ihme, että Galeo sai yliopistoa varten vaikka kuinka paljon stipendejä, muun muassa kaikista taidoista. Stipendeihin vaadittavat taitopisteet hän oli oppinut jo alakoululaisena.
Aina välillä, isoäitinsä ja isänsä ollessa töissä, Galeo meni toivomuskaivolle ja toivoi itselleen romantiikkaa. Mitään vakavaa suhdetta hän ei halunnut, vaan hieman hauskanpitoa jonkun naapuruston teinipojan kanssa.
Yliopistolle Galeo lähti seuranaan kaukainen sukulainen, Cleithron pojanpoika Epistaxio, joka oli alien-vampyyri.
Yhä edelleen opiskelu jaksoi kiinnostaa Galeoa. Tietokirjoihin uppoutuminen oli edelleen Galeon suuri intohimo, ja se viimeinen puuttuva taitopistekin oli saavutettu jo ensimmäisen lukukauden aikana.
Opintojen ollessa hyvällä mallilla Galeolle jäi runsaasti aikaa tapailla miehiä. Hänellä oli useita miesystäviä, joita hän tapaili enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Sitoutua Galeo ei halunnut. Hän oli päättänyt jo hyvin nuorena, ettei menisi koskaan naimisiin tai edes avoliittoon. Galeo ei aikonut ottaa sitä riskiä, että hänen vanhempiensa murhenäytelmä toistuisi hänen omassa elämässään.
Aina eivät treffikumppanien tuomat lahjat olleet kovin miellyttäviä. Mitäköhän tästä "lahjasta" pitäisi ajatella?
Ulospäinsuuntautuneena Galeo oli onnistunut hankkimaan useita uusia ystäviä, vaikka ei vakavaluonteisena kaikkein riehakkaimmissa opiskelijoiden illanvietoissa viihtynytkään. Eräänä iltana Galeon ystävät saapuivat asuntolaan ja veivät hänet käsiraudoissa ulkona odottavaan limusiiniin. Galeo oli päässyt salaseuraan. Hän oli ensimmäinen Phobian suvun edustaja salaseuran historiassa.
Salaseuran tontilta löytynyt viikatemiespuhelin tulikin tarpeeseen, sillä Galeo joutui kerta toisensa jälkeen ostamaan auringonvaloon kuolleen Epistaxio-vampyyrin manan majoilta takaisin elävien kirjoihin.
Pian tuli Galeon aika liittyä suvun osakuntaan. Kokelasaikana hänen osakseen lankesi tietenkin muiden osakuntalaisten lopputöiden kirjoitus.
Kokelasaika oli kuitenkin nopeasti ohi ja Galeosta tuli osakunnan täysivaltainen jäsen. Hän muutti samantien osakuntataloon, jonne tarvittiinkin uusia asukkaita, sillä osakunnasta sukupolvien ajan huolehtinut (ja siihen nähden ihmeen nuorekas) Chero oli lopultakin saanut opintonsa päätökseen.
Chero muutti omaan kotiin rakkaansa Castorin kanssa, ja pian perheeseen syntyi suloinen Decido-tytär.
Osakunnassa meno jatkui samanlaisena kuin aina ennenkin. Mistä noita lehmiä oikein sikiää? Tämä on osakuntatalo eikä mikään navetta.
Riidoilta ja tappeluilta ei myöskään vältytty, mikä nyt oli itsestään selvää, sillä kenelläkään asukkaista ei ollut enempää kuin yksi kiltteyspiste.
Lopulta Galeon opinnot olivat ohi. Älykkäänä nuorena naisena hän valmistui tietenkin parhain mahdollisin arvosanoin.
Yliopistolta lähdettyään Galeo ei palannutkaan lapsuudenkotiinsa vaan perheen uuteen taloon, jonka Emeto ja Franco olivat ostaneet Galeon ollessa yliopistossa.
Perheen uusi kotitalo.
Emeto ja Franco olivat pysyneet mieleltään nuorina ja virkeinä, vaikka Emeto olikin jo kahdeksankymppinen eikä Francokaan ollut enää mikään nuorukainen. Rahapelit olivat taaksejäänyttä aikaa ja kaksikko keskittyi nykyään pelikonsolin iloihin.
Pian valmistumisensa jälkeen Galeo oli juuri etsimässä netistä ilmoituksia avoimista työpaikoista, kun pahoinvoinnin aalto kouraisi hänen vatsaansa. Ei kai hän vaan olisi raskaana...?
Jonkin aikaa sitten opiskelutoveri Griff oli tullut Galeon luo juhlimaan valmistumistaan, ja niistä juhlista oli tainnut jäädä muitakin seurauksia kuin pelkät mukavat muistot.
Jo alkuraskaudesta Galeo tunsi itsensä poikkeuksellisen väsyneeksi. Hän oli päättänyt jättää työnhaun myöhempään ajankohtaan ja vietti tylsistyneenä päivänsä sohvalla typeriä tv:n puhelinpelejä tuijottaen.
Galeo oli vakaasti päättänyt että tuleva lapsi olisi hänen elämässään etusijalla. Työ, miessuhteet, harrastukset tai mikään muukaan ei menisi lapsen edelle. Vaikka lapsi tulisikin kasvamaan ilman isää, sillä olisi äiti joka omistautuisi sille täydestä sydämestään. Emeto ja Franco auttaisivat parhaansa mukaan lapsen kasvattamisessa.
Emeto ei kuitenkaan saanut elää lapsenlapsenlapsensa syntymään saakka. Eräänä iltapäivänä viikatemies saapui noutamaan pitkän elämän elänyttä vanhusta. Vaikka Emetoa hieman huolestutti jättää perheensä taakseen, hän lähti pelkäämättä noutajan matkaan. Hän pääsisi viimeinkin elämänsä rakkauden Edwardin luo tuonpuoleiseen.
Galeolle ja Francolle ei jäänyt aikaa surra kunnolla Emeton kuolemaa. Pian vastasyntynyt Helio-tyttö toi perheeseen toivoa elämän jatkumisesta ja vei tuoreen äidin ja isoisän kaiken huomion.
Pikkuinen Helio oli äitinsä elämän keskipiste. Edes yösyötöt eivät rasittaneet Galeoa. Galeo oli vakaasti päättänyt antaa lapselleen kaiken sen huomion ja rakkauden, jota vaille hän itse oli ensimmäisten elinvuosiensa aikana jäänyt.
Myös Franco osallistui innolla pikku-Helion hoitamiseen. Hän oli aikanaa laiminlyönyt omaa tytärtään peliriippuvuutensa ja avio-ongelmiensa takia, mutta lapsenlapsensa kanssa hän ei samoja virheitä toistaisi.
Helion ensimmäinen elinvuosi kului nopeasti ja tytön yksivuotispäivää juhlittiin rauhallisesti perhepiirissä.
Rakastavassa ilmapiirissä Heliosta kasvoi iloinen ja onnellinen lapsi. Toisin kuin useimmat esivanhempansa tyttö on luonteeltaan melko ujo ja kiltti.
Eräänä päivänä Galeolla oli tyttärelleen kerrottavaa. Heliosta tulisi jonkin ajan kuluttua isosisko. Perheeseen syntyisi uusi vauva.
Raskausaika oli Galeolle rankka, sillä hän oli taas hyvin väsynyt. Galeon levätessä Franco otti päävastuun Heliosta huolehtimisessa.
Vähän kasvettuaan Helio innostui lohikäärmesaduista, eikä suostunut pukeutumaan muuhun kuin rakastamaansa lohikäärmeasuun.
Galeon synnyttäessä Helio sattui paikalle todistamaan pikkusisaruksensa syntymää. Kokemus oli pienelle tytölle pelottava, mutta samanaikaisesti kiehtova.
Pian Galeo ja Helio toivottivat pikkuisen Hypegian tervetulleeksi maailmaan. Helio oli aivan innoissaan pikkusiskostaan. Mutta kuka mahtaa olla tummaihoisen pienokaisen isä?
Tästä osasta tuli muuttokiireideni takia lyhyempi kuin oli alunperin tarkoitus. Halusin kuitenkin julkaista tämän osan ennen muuttoa, sillä saan nettiyhteyden uuteen asuntooni vasta joskus maaliskuun lopulla. Jatkoa on siis odotettavissa aikaisintaan huhtikuussa.
Vakavamielinen ja tiedonjanoinen tyttö jaksoi yhä keskittyä ensisijaisesti koulunkäyntiin, vaikka olikin saanut kohtalokseen romantiikkatavoitteen. Galeon taidoilla ja tunnollisuudella olisi mahdollisuus päästä vaikka kuinka pitkälle, mutta jostain kumman syystä hän halusi kaikkein eniten ammattimaiseksi juhlavieraaksi.
Stipendien toivossa Galeo oli hankkinut itselleen osa-aikatyön, jossa menestyi loistavasti. Palkka tosin oli olematon, mutta se ei ollut pääasia. Galeo perisi aikanaan suvun miljoonaomaisuuden.
Ei ollut mikään ihme, että Galeo sai yliopistoa varten vaikka kuinka paljon stipendejä, muun muassa kaikista taidoista. Stipendeihin vaadittavat taitopisteet hän oli oppinut jo alakoululaisena.
Aina välillä, isoäitinsä ja isänsä ollessa töissä, Galeo meni toivomuskaivolle ja toivoi itselleen romantiikkaa. Mitään vakavaa suhdetta hän ei halunnut, vaan hieman hauskanpitoa jonkun naapuruston teinipojan kanssa.
Yliopistolle Galeo lähti seuranaan kaukainen sukulainen, Cleithron pojanpoika Epistaxio, joka oli alien-vampyyri.
Yhä edelleen opiskelu jaksoi kiinnostaa Galeoa. Tietokirjoihin uppoutuminen oli edelleen Galeon suuri intohimo, ja se viimeinen puuttuva taitopistekin oli saavutettu jo ensimmäisen lukukauden aikana.
Opintojen ollessa hyvällä mallilla Galeolle jäi runsaasti aikaa tapailla miehiä. Hänellä oli useita miesystäviä, joita hän tapaili enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Sitoutua Galeo ei halunnut. Hän oli päättänyt jo hyvin nuorena, ettei menisi koskaan naimisiin tai edes avoliittoon. Galeo ei aikonut ottaa sitä riskiä, että hänen vanhempiensa murhenäytelmä toistuisi hänen omassa elämässään.
Aina eivät treffikumppanien tuomat lahjat olleet kovin miellyttäviä. Mitäköhän tästä "lahjasta" pitäisi ajatella?
Ulospäinsuuntautuneena Galeo oli onnistunut hankkimaan useita uusia ystäviä, vaikka ei vakavaluonteisena kaikkein riehakkaimmissa opiskelijoiden illanvietoissa viihtynytkään. Eräänä iltana Galeon ystävät saapuivat asuntolaan ja veivät hänet käsiraudoissa ulkona odottavaan limusiiniin. Galeo oli päässyt salaseuraan. Hän oli ensimmäinen Phobian suvun edustaja salaseuran historiassa.
Salaseuran tontilta löytynyt viikatemiespuhelin tulikin tarpeeseen, sillä Galeo joutui kerta toisensa jälkeen ostamaan auringonvaloon kuolleen Epistaxio-vampyyrin manan majoilta takaisin elävien kirjoihin.
Pian tuli Galeon aika liittyä suvun osakuntaan. Kokelasaikana hänen osakseen lankesi tietenkin muiden osakuntalaisten lopputöiden kirjoitus.
Kokelasaika oli kuitenkin nopeasti ohi ja Galeosta tuli osakunnan täysivaltainen jäsen. Hän muutti samantien osakuntataloon, jonne tarvittiinkin uusia asukkaita, sillä osakunnasta sukupolvien ajan huolehtinut (ja siihen nähden ihmeen nuorekas) Chero oli lopultakin saanut opintonsa päätökseen.
Chero muutti omaan kotiin rakkaansa Castorin kanssa, ja pian perheeseen syntyi suloinen Decido-tytär.
Osakunnassa meno jatkui samanlaisena kuin aina ennenkin. Mistä noita lehmiä oikein sikiää? Tämä on osakuntatalo eikä mikään navetta.
Riidoilta ja tappeluilta ei myöskään vältytty, mikä nyt oli itsestään selvää, sillä kenelläkään asukkaista ei ollut enempää kuin yksi kiltteyspiste.
Lopulta Galeon opinnot olivat ohi. Älykkäänä nuorena naisena hän valmistui tietenkin parhain mahdollisin arvosanoin.
Yliopistolta lähdettyään Galeo ei palannutkaan lapsuudenkotiinsa vaan perheen uuteen taloon, jonka Emeto ja Franco olivat ostaneet Galeon ollessa yliopistossa.
Perheen uusi kotitalo.
Emeto ja Franco olivat pysyneet mieleltään nuorina ja virkeinä, vaikka Emeto olikin jo kahdeksankymppinen eikä Francokaan ollut enää mikään nuorukainen. Rahapelit olivat taaksejäänyttä aikaa ja kaksikko keskittyi nykyään pelikonsolin iloihin.
Pian valmistumisensa jälkeen Galeo oli juuri etsimässä netistä ilmoituksia avoimista työpaikoista, kun pahoinvoinnin aalto kouraisi hänen vatsaansa. Ei kai hän vaan olisi raskaana...?
Jonkin aikaa sitten opiskelutoveri Griff oli tullut Galeon luo juhlimaan valmistumistaan, ja niistä juhlista oli tainnut jäädä muitakin seurauksia kuin pelkät mukavat muistot.
Jo alkuraskaudesta Galeo tunsi itsensä poikkeuksellisen väsyneeksi. Hän oli päättänyt jättää työnhaun myöhempään ajankohtaan ja vietti tylsistyneenä päivänsä sohvalla typeriä tv:n puhelinpelejä tuijottaen.
Galeo oli vakaasti päättänyt että tuleva lapsi olisi hänen elämässään etusijalla. Työ, miessuhteet, harrastukset tai mikään muukaan ei menisi lapsen edelle. Vaikka lapsi tulisikin kasvamaan ilman isää, sillä olisi äiti joka omistautuisi sille täydestä sydämestään. Emeto ja Franco auttaisivat parhaansa mukaan lapsen kasvattamisessa.
Emeto ei kuitenkaan saanut elää lapsenlapsenlapsensa syntymään saakka. Eräänä iltapäivänä viikatemies saapui noutamaan pitkän elämän elänyttä vanhusta. Vaikka Emetoa hieman huolestutti jättää perheensä taakseen, hän lähti pelkäämättä noutajan matkaan. Hän pääsisi viimeinkin elämänsä rakkauden Edwardin luo tuonpuoleiseen.
Galeolle ja Francolle ei jäänyt aikaa surra kunnolla Emeton kuolemaa. Pian vastasyntynyt Helio-tyttö toi perheeseen toivoa elämän jatkumisesta ja vei tuoreen äidin ja isoisän kaiken huomion.
Pikkuinen Helio oli äitinsä elämän keskipiste. Edes yösyötöt eivät rasittaneet Galeoa. Galeo oli vakaasti päättänyt antaa lapselleen kaiken sen huomion ja rakkauden, jota vaille hän itse oli ensimmäisten elinvuosiensa aikana jäänyt.
Myös Franco osallistui innolla pikku-Helion hoitamiseen. Hän oli aikanaa laiminlyönyt omaa tytärtään peliriippuvuutensa ja avio-ongelmiensa takia, mutta lapsenlapsensa kanssa hän ei samoja virheitä toistaisi.
Helion ensimmäinen elinvuosi kului nopeasti ja tytön yksivuotispäivää juhlittiin rauhallisesti perhepiirissä.
Rakastavassa ilmapiirissä Heliosta kasvoi iloinen ja onnellinen lapsi. Toisin kuin useimmat esivanhempansa tyttö on luonteeltaan melko ujo ja kiltti.
Eräänä päivänä Galeolla oli tyttärelleen kerrottavaa. Heliosta tulisi jonkin ajan kuluttua isosisko. Perheeseen syntyisi uusi vauva.
Raskausaika oli Galeolle rankka, sillä hän oli taas hyvin väsynyt. Galeon levätessä Franco otti päävastuun Heliosta huolehtimisessa.
Vähän kasvettuaan Helio innostui lohikäärmesaduista, eikä suostunut pukeutumaan muuhun kuin rakastamaansa lohikäärmeasuun.
Galeon synnyttäessä Helio sattui paikalle todistamaan pikkusisaruksensa syntymää. Kokemus oli pienelle tytölle pelottava, mutta samanaikaisesti kiehtova.
Pian Galeo ja Helio toivottivat pikkuisen Hypegian tervetulleeksi maailmaan. Helio oli aivan innoissaan pikkusiskostaan. Mutta kuka mahtaa olla tummaihoisen pienokaisen isä?
Tästä osasta tuli muuttokiireideni takia lyhyempi kuin oli alunperin tarkoitus. Halusin kuitenkin julkaista tämän osan ennen muuttoa, sillä saan nettiyhteyden uuteen asuntooni vasta joskus maaliskuun lopulla. Jatkoa on siis odotettavissa aikaisintaan huhtikuussa.
Kommentit