Edellisessä osassa Catapeda päätti, että perheen oli aika jättää pahasti bugittunut talonsa ja muuttaa uuteen taloon. Nyt näemme miten perheen elämä sujuu uudessa kodissa.
Uusi kotitalo sijaitsi lähellä perheen entistä tonttia, vain lyhyen matkan päässä hautausmaalta, jonne suvun esiäidit ja -isät oli haudattu. Viihtyisässä talossa oli yllinkyllin tilaa isolle perheelle, puutarha oli kaunis ja takapihalla oli lampi, josta saattoi kalastaa.
Uuden kotitalon puutarha mahdollisti puutarhakerhon jäsenyyden viimeinkin myös Phobian suvulle. Jäsenyyden myötä saatiin myös kaivo, jonka väitettiin toteuttavan toivomuksia.
Ympäristönvaihdos ei juurikaan hillinnyt Doran käytöstä. Raskaana ollessaan hän oli tavallistakin ärtyisämpi ja haastoi riitaa myös Catapedan kutsumien tupaantuliaisvieraiden kanssa.
Doran synnytys käynnistyi eräänä aamuna hänen kitkiessään rikkaruohoja kasvihuoneessa. Doran tuskanhuudot saivat Cleithron ryntäämään paikalle yöpuvussaan. Mitään apua synnytystä kauhistelevasta alienista ei Doralle kuitenkaan ollut.
Synnytys sujui kaikesta huolimatta hyvin ja maailmaan saapui taas kerran punatukkainen tyttövauva. Suloinen pienokainen sai nimekseen Ecclesio.
Synnytyksen jälkeen Dora lähetettiin vihanhallintakurssille, missä hän oppi meditoimaan. Säännöllinen meditointi vähensikin Doran raivokohtauksia huomattavasti.
Doran synnytys käynnistyi eräänä aamuna hänen kitkiessään rikkaruohoja kasvihuoneessa. Doran tuskanhuudot saivat Cleithron ryntäämään paikalle yöpuvussaan. Mitään apua synnytystä kauhistelevasta alienista ei Doralle kuitenkaan ollut.
Synnytys sujui kaikesta huolimatta hyvin ja maailmaan saapui taas kerran punatukkainen tyttövauva. Suloinen pienokainen sai nimekseen Ecclesio.
Synnytyksen jälkeen Dora lähetettiin vihanhallintakurssille, missä hän oppi meditoimaan. Säännöllinen meditointi vähensikin Doran raivokohtauksia huomattavasti.
Lapsuudestaan asti kasveja ahkerasti hoitanut Cleithro oli altistunut elämänsä aikana niin suurelle määrälle hyönteismyrkkyä, että muuttui vihersimiksi.
Vihersiminäkin Cleithroa kiinnosti kasvien vihreyden lisäksi seteleiden vihreys. Päämäärätietoinen alienvihersimi etenikin kovaa vauhtia kohti elämäntoivettaan sairaalan johtajuudesta.
Aika kului ja Ecclesiosta kasvoi suloinen taapero. Hänestä tuli aivan isosiskonsa näköinen ja luonteeltaankin tämän kopio.
Elämänsä ehtoopuolella isäksi tulleella Douglasilla oli yllinkyllin aikaa pienelle tyttärelleen. Korkeasta iästään huolimatta Douglas jaksoi touhuta Ecclesion kanssa päivät pitkät ja opettaa tälle kävelemisen ja potallakäynnin tärkeät taidot.
Myös Cleithro osoittautui lapsirakkaaksi. Vihersiminä hänen ei tarvinnut syödä tai nukkua, joten aikaa riitti Ecclesion kanssa leikkimiselle, vaikka työpäivät sairaalassa venyivätkin pitkiksi. Cleithro olikin Ecclesion suosikkileikkikaveri, olihan tämä sentään alienvihersimi ja se vasta olikin peinen tytön mielestä hurjan jännittävää.
Emetosta oli kuin huomaamatta kasvanut kaunis ja persoonallinen nuori nainen. Tuleva perijä oli Cleithron ja Christianin tavoin kiinnostunut rahasta ja omaisuudesta. Elämäntoiveenaan tyttö haluaa seikkailu-uran huipulle.
Emeton murrosikä oli jokseenkin hankala, muistuttihan hän luonteeltaan jossain määrin äitiään Doraa. Äiti ja tytär ottivatkin säännöllisesti yhteen, yleensä jonkun pikkuasian takia.
Catapeda katsoi parhaaksi hoitaa itse yrityspalkintojen opettamisen lapsenlapselleen. Murrosiän kuohuista huolimatta Emeto suhtautui opetukseen innostuneesti. Olihan raha hänen suurin kiinnostuksenkohteensa.
Samoihin aikoihin Catapedalle paljastui, että Dora oli jonkun raivokohtauksensa aikana sotkenut olohuoneen senällä olevat perheen muotokuvat punaisella ja keltaisella maalilla. Asian selvittelyyn ei kuitenkaan riittänyt aikaa, sillä suuremmat murheet veivät perheen huomion...
Douglasin elämän tiimalasin hiekka oli valunut loppuun ja viikatemies saapui noutamaan hänet tuonpuoleiseen. Douglas oli ollut eläessään sen verran hyväluonteinen ettei hänen haamunsa uskottu aiheuttavan pahempia ongelmia. Näin ollen platinainen hautakivi päätettiin ainakin toistaiseksi jättää tontille.
Valitettavasti Douglasin kuolema osui hänen nuoremman tyttärensä syntymäpäivälle. Suurten juhlien sijaan järjestettiin ainoastaan pienimuotoinen tilaisuus perhepiirissä. Ymmärrettävästi kukaan ei ollut juhlatuulella.
Lapsesta saakka Cleithro oli ollut Doran paras ystävä ja tukija. Cleithron tuella Dora selvisi aviomiehensä kuolemasta ajautumatta itselleen tyypilliseen tuhoisaan käytökseen.
Pahimman surun helpotuttua Catapeda päätti järjestää tytöt yksityiskouluun. Vanha hyväksi havaittu keino eli säteilevän herkullinen kala-ateria teki vaikutuksen rehtoriin, samoin kuin Ecclesion kohtelias jutustelu. Rehtori toivottikin tytöt tervetulleiksi kouluunsa.
Emeto ei kauaa yksityiskoulussa viihtynyt, vaan lähti kokeilemaan siipiään yliopistolla.
Perheen toivuttua Douglasin kuolemasta tapahtui uusi tragedia. Varhain eräänä aamuna Christian sai sairauskohtauksen kesken aamu-uinnin ja vajosi altaan pohjaan.
Uima-altaalta huutoa kuulleet Dora ja Ecclesio juoksivat kiireesti paikalle, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Dora kietoi kätensä järkyttyneen tyttärensä ympärille ja halasi häntä pitkään. Omasta surustaan ja järkytyksestään huolimatta Doran oli kyettävä lohduttamaan tytärtään, sillä rakkaan miehensä menettänyt Catapeda ei siihen pystynyt ja Cleithro puolestaan oli töissä. Se päivä muutti jotain Dorassa lopullisesti, silloin hänestä viimeinkin tuli oikeasti aikuinen.
Pitkään omasta lapsesta haaveillut Cleithro päätti lopultakin hankkia vihersimilapsen. Hän arveli, että pienokainen toisi surun keskellä elävälle perheelle toivoa elämän jatkumisesta. Niin perheeseen saapui pieni vihreä taapero, joka sai nimekseen Dextro.
Pieni kukkaislapsi toikin paljon iloa ja auringonpaistetta perheen elämään. Usein koko perhe kokoontui iltapäivisin aurinkoiselle kuistille leikkimään vihreän pikkupojan kanssa.
Samaan aikaan yliopistolla:
Saatuaan opintonsa hyvälle alulle Emeto alkoi kaivata elämänkumppania. Suvun perinne velvoitti hänet valitsemaan puolison, jonka nimi alkaisi E:llä. Niinpä Emeto etsi puhelinluettelosta E:llä alkavia miehiä. Niitä oli koko kaupungissa kuitenkin vain yksi, nimeltään Edward Parker. Emetoa alkoi huolestuttaa. Mitä jos he eivät edes pitäisi toisistaan. Jännittyneenä Emeto soitti Edwardille. Huoli oli turha, sillä jo lyhyen jutustelun jälkeen Emetosta alkoi tuntua siltä kuin hän olisi tuntenut Edwardin aina.
Emeto ja Edward alkoivat tapailla toisiaan ja pian vaihdettiin ensimmäinen suudelma. Heidän välillään tuntui olevan erittäin voimakas vetovoima, joka jatkuvasti veti heitä toistensa puoleen. Molemmat tunsivat, että kohtalo oli tarkoittanut heidät toisilleen.
"Mitä sitä turhia viivyttelemään, tiedän että meidät on tarkoitettu toisillemme", Emeto ajatteli ja kosi Edwardia vain muutama viikko ensitapaamisen jälkeen.
Perijänä Emeton oli liityttävä suvun osakunnan jäseneksi. Osakuntatalossa pitkään yksin asunut Chero toivottikin kaukaisen sukulaisensa tervetulleeksi osakuntaan.
Koska osakuntaan kaivattiin lisää jäseniä, tytöt päättivät pyytää sukulaispoika Denton jäsenkokelaaksi. Kokelasaikana Dento joutui tekemään Cheron ja Emeton koulutehtävät tyttöjen käyttäessä vapaa-aikansa juhlimiseen.
Kokelasjäsenen päänmenoksi keksittiin myös kaikenlaisia hulluja piloja.
Pian Dento kuitenkin saavutti täyden jäsenyyden ja pääsi osallistumaan hauskanpitoon.
Emeton valmistujaisjuhlissa oli melkoisen villi meininki. Emeton opintojen aikana teini-iän saavuttanut pikkusiskokin näytti nauttineen baaritiskin antimista oikein kunnolla.
Juhlien jälkeen Emeto pukeutui fiksusti talvitakkiin ja nousi taksiin palatakseen kotiinsa. Olikohan häneltä päässyt unohtumaan, että hän asui aavikkokaupungissa jossa ei talvea oltu ikinä nähtykään. Sitä se liika juhliminen teettää..
Ecclesio oli hyvin kiinnostunut isosiskonsa yliopistoajoista. Siskokset viettivätkin useita iltoja jutellen opiskelijaelämästä.
Lopulta Ecclesio päätti lähteä tutustumaan opiskelijaelämään omakohtaisesti. Ehkäpä yliopistolta löytyisi romantiikkatavoitteiselle tytölle rakastettukin tai mieluiten useampi. Niinpä Ecclesio soitti taksin, hyvästeli perheensä ja jätti lapsuudenkodin taakseen.
Emeton ja Edwardin häitä vietettin vesisateessa lammen rannalle pystytetyllä vihkipaikalla. Sään vuoksi osa häävieraista pysytteli sisätiloissa vihkimisen ajan.
Perheen muotokuvien tuhoaminen oli jo pitkään kaduttanut Doraa, joten hän päätti häälahjanaan maalata pilaamiensa kuvien tilalle uudet käyttämällä apunaan perheen vanhoja valokuvia.
Hääjuhla oli kuitenkin päättyä katastrofiin. Jostain kaikille arvoitukseksi jääneestä syystä Catapedan vaatteet syttyivät tuleen kesken juhlimisen. Muiden kauhistellessa liekkien ympärillä pystymättä tekemään mitään Dora tarttui sammuttimeen, ja kävi kaikella kuviteltavissa olevalla raivolla liekkien kimppuun. Kuolema oli vienyt häneltä aviomiehen ja isän, mutta hänen äitiään se ei saisi. Rohkealla toiminnallaan Dora pelasti äitinsä hengen.
Illalla tuoreen avioparin lähdettyä häämatkalleen Catapeda leipoi kakun rohkean tyttärensä kunniaksi. Catapedaa oli pitkään arveluttanut ja huolestuttanut ajatus siitä, että Dora olisi jonain päivänä suvun pää. Nyt Catapedan mielen valtasi varmuus. Hän tunsi sydämessään, että Dora pärjäisi tehtävässään. Catapeda tiesi voivansa jättää maailman rauhallisin mielin sitten kun hänen aikansa joskus koittaisi. Dora kyllä pitäisi omiensa puolta viimeiseen hengenvetoon saakka, ja sehän oli loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä.
Aika kului ja Ecclesiosta kasvoi suloinen taapero. Hänestä tuli aivan isosiskonsa näköinen ja luonteeltaankin tämän kopio.
Elämänsä ehtoopuolella isäksi tulleella Douglasilla oli yllinkyllin aikaa pienelle tyttärelleen. Korkeasta iästään huolimatta Douglas jaksoi touhuta Ecclesion kanssa päivät pitkät ja opettaa tälle kävelemisen ja potallakäynnin tärkeät taidot.
Myös Cleithro osoittautui lapsirakkaaksi. Vihersiminä hänen ei tarvinnut syödä tai nukkua, joten aikaa riitti Ecclesion kanssa leikkimiselle, vaikka työpäivät sairaalassa venyivätkin pitkiksi. Cleithro olikin Ecclesion suosikkileikkikaveri, olihan tämä sentään alienvihersimi ja se vasta olikin peinen tytön mielestä hurjan jännittävää.
Emetosta oli kuin huomaamatta kasvanut kaunis ja persoonallinen nuori nainen. Tuleva perijä oli Cleithron ja Christianin tavoin kiinnostunut rahasta ja omaisuudesta. Elämäntoiveenaan tyttö haluaa seikkailu-uran huipulle.
Emeton murrosikä oli jokseenkin hankala, muistuttihan hän luonteeltaan jossain määrin äitiään Doraa. Äiti ja tytär ottivatkin säännöllisesti yhteen, yleensä jonkun pikkuasian takia.
Catapeda katsoi parhaaksi hoitaa itse yrityspalkintojen opettamisen lapsenlapselleen. Murrosiän kuohuista huolimatta Emeto suhtautui opetukseen innostuneesti. Olihan raha hänen suurin kiinnostuksenkohteensa.
Samoihin aikoihin Catapedalle paljastui, että Dora oli jonkun raivokohtauksensa aikana sotkenut olohuoneen senällä olevat perheen muotokuvat punaisella ja keltaisella maalilla. Asian selvittelyyn ei kuitenkaan riittänyt aikaa, sillä suuremmat murheet veivät perheen huomion...
Douglasin elämän tiimalasin hiekka oli valunut loppuun ja viikatemies saapui noutamaan hänet tuonpuoleiseen. Douglas oli ollut eläessään sen verran hyväluonteinen ettei hänen haamunsa uskottu aiheuttavan pahempia ongelmia. Näin ollen platinainen hautakivi päätettiin ainakin toistaiseksi jättää tontille.
Valitettavasti Douglasin kuolema osui hänen nuoremman tyttärensä syntymäpäivälle. Suurten juhlien sijaan järjestettiin ainoastaan pienimuotoinen tilaisuus perhepiirissä. Ymmärrettävästi kukaan ei ollut juhlatuulella.
Lapsesta saakka Cleithro oli ollut Doran paras ystävä ja tukija. Cleithron tuella Dora selvisi aviomiehensä kuolemasta ajautumatta itselleen tyypilliseen tuhoisaan käytökseen.
Pahimman surun helpotuttua Catapeda päätti järjestää tytöt yksityiskouluun. Vanha hyväksi havaittu keino eli säteilevän herkullinen kala-ateria teki vaikutuksen rehtoriin, samoin kuin Ecclesion kohtelias jutustelu. Rehtori toivottikin tytöt tervetulleiksi kouluunsa.
Emeto ei kauaa yksityiskoulussa viihtynyt, vaan lähti kokeilemaan siipiään yliopistolla.
Perheen toivuttua Douglasin kuolemasta tapahtui uusi tragedia. Varhain eräänä aamuna Christian sai sairauskohtauksen kesken aamu-uinnin ja vajosi altaan pohjaan.
Uima-altaalta huutoa kuulleet Dora ja Ecclesio juoksivat kiireesti paikalle, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Dora kietoi kätensä järkyttyneen tyttärensä ympärille ja halasi häntä pitkään. Omasta surustaan ja järkytyksestään huolimatta Doran oli kyettävä lohduttamaan tytärtään, sillä rakkaan miehensä menettänyt Catapeda ei siihen pystynyt ja Cleithro puolestaan oli töissä. Se päivä muutti jotain Dorassa lopullisesti, silloin hänestä viimeinkin tuli oikeasti aikuinen.
Pitkään omasta lapsesta haaveillut Cleithro päätti lopultakin hankkia vihersimilapsen. Hän arveli, että pienokainen toisi surun keskellä elävälle perheelle toivoa elämän jatkumisesta. Niin perheeseen saapui pieni vihreä taapero, joka sai nimekseen Dextro.
Pieni kukkaislapsi toikin paljon iloa ja auringonpaistetta perheen elämään. Usein koko perhe kokoontui iltapäivisin aurinkoiselle kuistille leikkimään vihreän pikkupojan kanssa.
Samaan aikaan yliopistolla:
Saatuaan opintonsa hyvälle alulle Emeto alkoi kaivata elämänkumppania. Suvun perinne velvoitti hänet valitsemaan puolison, jonka nimi alkaisi E:llä. Niinpä Emeto etsi puhelinluettelosta E:llä alkavia miehiä. Niitä oli koko kaupungissa kuitenkin vain yksi, nimeltään Edward Parker. Emetoa alkoi huolestuttaa. Mitä jos he eivät edes pitäisi toisistaan. Jännittyneenä Emeto soitti Edwardille. Huoli oli turha, sillä jo lyhyen jutustelun jälkeen Emetosta alkoi tuntua siltä kuin hän olisi tuntenut Edwardin aina.
Emeto ja Edward alkoivat tapailla toisiaan ja pian vaihdettiin ensimmäinen suudelma. Heidän välillään tuntui olevan erittäin voimakas vetovoima, joka jatkuvasti veti heitä toistensa puoleen. Molemmat tunsivat, että kohtalo oli tarkoittanut heidät toisilleen.
"Mitä sitä turhia viivyttelemään, tiedän että meidät on tarkoitettu toisillemme", Emeto ajatteli ja kosi Edwardia vain muutama viikko ensitapaamisen jälkeen.
Perijänä Emeton oli liityttävä suvun osakunnan jäseneksi. Osakuntatalossa pitkään yksin asunut Chero toivottikin kaukaisen sukulaisensa tervetulleeksi osakuntaan.
Koska osakuntaan kaivattiin lisää jäseniä, tytöt päättivät pyytää sukulaispoika Denton jäsenkokelaaksi. Kokelasaikana Dento joutui tekemään Cheron ja Emeton koulutehtävät tyttöjen käyttäessä vapaa-aikansa juhlimiseen.
Kokelasjäsenen päänmenoksi keksittiin myös kaikenlaisia hulluja piloja.
Pian Dento kuitenkin saavutti täyden jäsenyyden ja pääsi osallistumaan hauskanpitoon.
Emeton valmistujaisjuhlissa oli melkoisen villi meininki. Emeton opintojen aikana teini-iän saavuttanut pikkusiskokin näytti nauttineen baaritiskin antimista oikein kunnolla.
Juhlien jälkeen Emeto pukeutui fiksusti talvitakkiin ja nousi taksiin palatakseen kotiinsa. Olikohan häneltä päässyt unohtumaan, että hän asui aavikkokaupungissa jossa ei talvea oltu ikinä nähtykään. Sitä se liika juhliminen teettää..
Ecclesio oli hyvin kiinnostunut isosiskonsa yliopistoajoista. Siskokset viettivätkin useita iltoja jutellen opiskelijaelämästä.
Lopulta Ecclesio päätti lähteä tutustumaan opiskelijaelämään omakohtaisesti. Ehkäpä yliopistolta löytyisi romantiikkatavoitteiselle tytölle rakastettukin tai mieluiten useampi. Niinpä Ecclesio soitti taksin, hyvästeli perheensä ja jätti lapsuudenkodin taakseen.
Emeton ja Edwardin häitä vietettin vesisateessa lammen rannalle pystytetyllä vihkipaikalla. Sään vuoksi osa häävieraista pysytteli sisätiloissa vihkimisen ajan.
Perheen muotokuvien tuhoaminen oli jo pitkään kaduttanut Doraa, joten hän päätti häälahjanaan maalata pilaamiensa kuvien tilalle uudet käyttämällä apunaan perheen vanhoja valokuvia.
Hääjuhla oli kuitenkin päättyä katastrofiin. Jostain kaikille arvoitukseksi jääneestä syystä Catapedan vaatteet syttyivät tuleen kesken juhlimisen. Muiden kauhistellessa liekkien ympärillä pystymättä tekemään mitään Dora tarttui sammuttimeen, ja kävi kaikella kuviteltavissa olevalla raivolla liekkien kimppuun. Kuolema oli vienyt häneltä aviomiehen ja isän, mutta hänen äitiään se ei saisi. Rohkealla toiminnallaan Dora pelasti äitinsä hengen.
Illalla tuoreen avioparin lähdettyä häämatkalleen Catapeda leipoi kakun rohkean tyttärensä kunniaksi. Catapedaa oli pitkään arveluttanut ja huolestuttanut ajatus siitä, että Dora olisi jonain päivänä suvun pää. Nyt Catapedan mielen valtasi varmuus. Hän tunsi sydämessään, että Dora pärjäisi tehtävässään. Catapeda tiesi voivansa jättää maailman rauhallisin mielin sitten kun hänen aikansa joskus koittaisi. Dora kyllä pitäisi omiensa puolta viimeiseen hengenvetoon saakka, ja sehän oli loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä.
Kommentit