Tarinaan on taas eksynyt yksi muita pienempi kuva, sillä unohdin muuttaa kamera-asetuksia pitkän pelitauon jälkeen.
Japano oli aloittanut opintonsa yliopistolla yhdessä sukulaisensa Electron kanssa. Samanlaisten luonteenpiirteidensä ansiosta (?) kaksikko tuli loistavasti toimeen keskenään ja pian he olivat toistensa parhaat ystävät.
Jäsenyys suvun osakunnassa oli suvun 10. perijälle itsestäänselvyys. Pidempään opiskelleilta sukulaisilta saattoi aina kysyä neuvoa opintojen suhteen.
Pian Japano kuitenkin huomasi suureksi ärtymyksekseen päätyneensä asumaan Shifting Paradymes -bändin bändikämppään. Oy BugittavatTontit Ab -kiinteistöyhtiö oli jälleen kerran asialla ja pakkolunastanut heidän osakuntatalonsa kampuksen uuden ostoskeskuksen parkkihallin tieltä. Japano oli raivoissaan. Ei bändin talossa varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta siellä oli kamalan likaista ja sotkuista, ja kalustuskin oli jopa rähjäisempää kuin Japanon isän asuntovaunukodissa.
Japanon ei auttanut kuin käydä tuumasta toimeen. Torakat oli myrkytettävä ennen kuin joku saisi kuolemantaudin. Myös sisustus laitettiin kokonaan uusiksi ja sotilaallisin ottein Japano patisti bändin jäsenet ja muut osakuntalaiset siivoustalkoisiin.
Kun talo oli saatu asuttavaan kuntoon, Japanolle jäi aikaa myös romanssille. Suhde ensirakkaus Jasoniin kukoisti.
Talon sisustaminen asuttavaan kuntoon oli tehnyt suuren loven osakunnan budjettiin, eivätkä opinnotkaan tuoneet tarpeeksi haastetta älykkäälle Japanolle. Saadakseen osakunnan kassaan lisää rahaa sekä hieman lisäjännitystä elämäänsä Japano päätti väärentää hieman simoleoneja, ihan vaan todistaakseen itselleen että pystyisi siihen.
Valitettavasti Japano ei ollut niin taitava väärentäjä kuin kuvitteli olevansa. Pian hän huomasi olevansa pahassa pulassa ja joutuneensa pidätetyksi.
Pidätyksen takia Japano myös myöhästyi tärkeästä loppukokeesta, ja huomasi joutuneensa koeajalle.
Japano oli todella huolissaan. Häntä uhksivat pahimmassa tapauksessa vankilatuomio, rikosrekisteri ja potkut yliopistosta. Kaikki aiemmat perijät olivat valmistuneet parhain mahdollisin arvosanoin. Japano tiesi tuottavansa pettymyksen suvulleen.
Japanon huolia ei lainkaan vähentänyt paras ystävä Electro, joka jaksoi kiusoitella Japanoa vankilaan joutumisen mahdollisuudella. Ei Electro varsinaisesti mitään pahaa tarkoittanut, ilkeily vaan kuului useimpien Phobian suvun jäsenten luonteeseen.
Huolestunut Japano anoi armoa professori Jay Bradshaw'lta, jolla oli paljon vaikutusvaltaa yliopistolla. "Olen valmis ihan mihin tahansa, jos vain saan uuden mahdollisuuden. Teen ihan mitä tahansa.", Japano aneli. Professori mietti ikuisuudelta tuntuneen hetken ajan, ja sanoi lopulta: "Minä järjestän asian. Yhdellä ehdolla. Valmistuttuasi sinä tulet minulle vaimoksi." Tuona epätoivon hetkenä Japano oli valmis suostumaan mihin vain, jopa avioliittoon iäkkään professorin kanssa.
Jay oli pitänyt oman osuutensa lupauksesta. Japano sai uusia väliin jääneen tentin, ja hänen opintosuoritusrekisterinsä oli jälleen puhdas ja täynnä pelkkiä kiitettäviä. Jay oli onnistunut vaikuttamaan möys Japanoa uhanneisiin rikossyytteisiin; asia oli sovittu suljettujen ovien takana. Japano oli selvinnyt huomautuksella ja pienellä sakkorangaistuksella sekä joutunut lupaamaan, ettei enää ikinä joutuisi hankaluuksiin lain kanssa. Toista kertaa Jay ei häntä pystyisi pelastamaan. Jatkossa Japano keskittyikin tunnollisesti opintoihinsa. Hän ei halunnut jäädä suvun historiaan ensimmäisenä perijänä, joka ei selviytynyt yliopistosta.
Jaylle annettu lupaus ei estänyt Japanoa tapaamasta Jasonia. Mutta vaikka Japano nauttikin Jasonin kanssa vietetyista hetkistä, hänen yöpöytänsä laatikossa kimalteli sormus merkkinä Jaylle annetusta lupauksesta, ja sitä lupausta Japano ei pystynyt unohtamaan vaikka halusikin. Japanon aika yhdessä Jasonin kanssa oli käymässä vähiin valmistumispäivän lähetessä. Sen jälkeen Japano ei voisi enää jatkaa suhdettaan Jasonin kanssa, sillä hänen asenteensa uskottomuuteen oli ehdoton EI. Japano ei halunnut tulla samanlaiseksi kuin isänsä.
Pian koitti Japanon pelkäämä valmistumispäivä. Ymmärrettävästi Japano ei ollut juhlatuulella, joten valmistujaisia vietettiin vain lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken marjapiirakan ja kahvin merkeissä.
Palattuaan yliopistolta Japano ilmoitti äidilleen vuokranneensa asunnon Insanity Cityn keskustasta. Kuten Iatro oli arvannutkin, Japano ei palannut enää entiseen kotiinsa.
Viikot kuluivat. Japano hankki työpaikan ja sisusti asuntoaan. Jaysta ei ollut kuulunut mitään, ja Japano elättelikin jo toivetta, ettei Jay koskaan tulisi vaatimaan häntä lunastamaan lupauksensa.
Sitten eräänä päivänä töistä palatessaan Japano tapasi Jayn rappukäytävässä. "Nyt kun olet valmistunut kiitettävin arvosanoin, meidän taitaa olla aika mennä naimisiin", Jay sanoi ja katsoi Japanoa haaveilevasti. "Niin kai sitten...", Japano mutisi pitkän hiljaisuuden jälkeen eikä onnistunut näyttämään yhtään innostuneelta.
Japanon ja Jayn häitä vietettiin heidän kotonaan Iatron ollessa ainoa todistaja. Vihkimisen jälkeen Iatro halasi tytärtään onnitellakseen tätä. Avioliiton syistä tietämätön Iatro oli iloinen tyttärensä puolesta, koska Jay vaikutti kunnon mieheltä ja erittäin rakastuneelta Japanoon. Japano puolestaan tunsi sillä hetkellä kaipaavansa huoletonta ja onnellista lapsuuttaan syrjäisessä pienessä talossa enemmän kuin koskaan aiemmin.
Jay oli uskomattoman onnellinen ja auttamattoman rakastunut nuoreen vaimoonsa, ja nautti täysillä heidän vaatimattomasta hääjuhlastaan.
Sitten koitti hääyön aika. Jay oli innoissaan päästessään ensimmäistä kertaa sänkyhommiin nuoren ja kauniin vaimonsa kanssa. Japanoa ahdisti. Hänellä ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia romanttisia tunteita Jayta kohtaan. Ja mies oli niin vanha, että voisi olla hänen isosiänsä. Japano sulki silmänsä ja ajatteli Jasonia.
Häiden jälkeen Japano ja Jay totuttelivat elämään avioparina. Jay oli jäänyt eläkkeelle professorin työstään. Vaikkei Japano Jayta rakastanutkaan, hän oppi vähitellen huomaamaan aviomiehessään piirteitä, joita hän miehessä arvosti. Jay oli kelpo ruoanlaittaja ja teki mielellään suuren osan kotitöistä Japanon keskittyessä työuraansa.
Pian häiden jälkeen Japano alkoi odottaa esikoistaan. Jay oli vaatinut Japanoa luopumaan ehkäisystä, sillä hän halusi kovasti isäksi ennen kuolemaansa. Raskauden vuoksi Japano oli jatkuvasti nälissään ja joutui öisinkin heräämään syömään.
Lopulta raskaus esti Japanon töissäkäynnin. Niinpä japano vietti päivänsä kerrostalon kattotasanteella kesästä ja auringonpaisteesta nauttien.
Japanon ja Jayn esikoislapsi päätti tulla maalimaan keskellä yötä. Japanon tuskat olivat kovat, eikä hän ollut varma oliko hän muutoinkaan valmis äidiksi.
Vaikean synnytyksen jälkeen Japano ja Jay toivottivat tervetulleeksi pienen tyttärensä. Tytöllä oli Jayn harmaat silmät ja Japanon esiäideiltä periytyneet punaiset hiukset. Lapselle annettiin nimeksi Kathiso, mutta useimmiten ylpeät vanhemmat kutsuivat häntä lempinimellä Kathie.
Vanhoilla päivillään isäksi tullut Jay omistautui täysillä pienelle tyttärelleen. Jay otti mielellään päävastuun Kathien hoidosta, jotta Japano voisi keskittyä uraansa.
Edes haisevan vauvan kylvettäminen ei ollut Jaysta mitenkään ikävää. Vaikka Kathie olikin vielä vauva, Jay toivoi jo kovasti toista lasta. Elämä koti-isänä oli hänen unelmiensa täyttymys, jonka hän ei ollut uskonut koskaan edes toteutuvan.
Kathien ensimmäistä syntymäpäivää juhlittiin perheen kesken. Japano ei ollut juhlatuulella, sillä hänet oli herätetty juhlia varten kesken unien. Japano oli jälleen raskaana ja jatkuvasti väsynyt. Jay puolestaan ei olisi voinut olla yhtään onnellisempi.
Kathiso Phobia. Pikku-Kathie on aivan isänsä näköinen. Luonteeltaan hän on erittäin ujo, huumorintajuinen ja energinen, ja on valitettavasti perinyt ilkeysgeenin äidiltään.
Elämä Phobian perheessä jatkui tasaisen rauhallisena. Jay nautti uusien asioiden opettamisesta tyttärelleen. Japano-parka puolestaan joutui viettämään suurimman osan loppuraskaudestaan sängyssä musertavan väsymyksen takia.
Lopulta oli aika esitellä sukulaisille ja naapureille vastasyntynyt Keno. Pojan syntymää pidettiin lähes ihmeenä, sillä suvun perijät eivät olleet saaneet poikalasta kuin kahdesti aikaisemmin. Lempinimellä Kenny kutsutulla pojalla oli isänsä harmaat silmät ja äitinsä ruskeat hiukset.
Kennyn syntymän jälkeen perheen elämä jatkui taas tavalliseen tapaan. Japano ahkeroi töissä, hänestä oli tullut kuuluisa luonnontieteilijä. Jay hoiti poikaansa ja tytärtään kotona, eikä olisi pannut pahakseen vaikka lapsia tulisi lisääkin. Kathie oppi puhumaan ja kävelemään. Kenny puolestaan oli rauhallinen vauva, joka viihtyi isänsä sylissä.
Aika kului ja lapset kasvoivat. Kennystä oli tullut suloinen taapero, jolla oli iloinen ja mukautuva luonne (ja peräti 10 "kiltteyspistettä").
Hieman myöhemmin Kathie tuli kouluikään, mikä sai Jayn haikealle mielelle. Lapset kasvoivat niin nopeasti, ja Jay alkoi olla todella korkeassa iässä. Lisää lapsia ei kuulunut jatkuvasta yrittämisestä huolimatta.
Onneksi ikääntyminen ei vaikuttanut Jayn henkisiin kykyihin. Entisenä yliopiston professorina Jay auttoi mielellään tytärtään kouluasioissa ja iloitsi Kathien koulumenestyksestä.
Ei mennyt kauaakaan kun Kennykin tuli kouluikään. Toisin kuin sisarensa poika muistutti selvästi enemmän äitiään ja tämän isää Iania.
Pienen ikäeronsa vuoksi sisaruksista oli aina seuraa toisilleen. Monet luulivatkin heitä kaksosiksi.
Enemmän kuin mitään muuta Jay halusi nähdä lastensa kasvavan. Niinpä hän kuntoili säännöllisesti pysyäkseen terveenä ja elääkseen vielä pitkään.
Aika ja viikatemies olivat kuitenkin armottomia. Jayn tuli aika sanoa hyvästit perheelleen ja jättää tämä maailma.
Japano suri aidosti miehensä kuolemaa. Vaikka hän ei ollut koskaan romanttisessa mielessä Jayta rakastanutkaan, oli heistä vuosien saatossa tullut erittäin läheiset ystävät. Rakkaan ystävän ja lastensa isän menetys ei todellakaan ollut helppoa Japanolle.
Japano purki menetyksen aiheuttamaa tuskaa muun muassa vuotavaan suihkuun. Mokoma kapistus oli jatkuvasti rikki, eikä vuokraisäntää kiinnostanut sen korjaaminen pätkän vertaa.
Lapset yrittivät piristää toisiaan parhaansa mukaan. Isän kuolema oli ollut heille suuri menetys. Olihan isä ollut heille aina huomattavasti läheisempi kuin äiti, joka vietti enemmän aikaa töissä kuin perheensä parissa.
Japano puolestaan haki lohtua vanhalta tutulta, jota hän ei ollut tavannut vuosikausiin. Pian Jayn kuoleman jälkeen yksinäinen ja työssäkäyvän yksinhuoltajan arkeen väsynyt Japano oli ottanut yhteyttä entiseen rakastettuunsa Jasoniin, joka saapuikin hänen tuekseen.
Jason kietoi kätensä Japanon ympärille ja sanoi: "Kaikki on hyvin. Minä pidän sinusta huolta. Nyt ja aina." Lopulta hän sai Japanon hymyilemään.
Seuraavana aamuna Jason oli kuitenkin poissa. Yöpöydällä odotti kirje, jossa Jason kertoi, ettei halunnut uusperheen isäksi. "Älä ota minuun enää yhteyttä", siinä luki.
Pian Japano joutui kauhukseen huomaamaan viihtyvänsä vähän turhan hyvin wc-pöntön ääressä oksentamassa, eikä syynä suinkaan ollut mahatauti. Japano oli raskaana. Lapsen isästä hän ei ollut varma. He olivat Jayn kanssa yrittäneet kolmatta lasta vuosikaudet, Jasonin kanssa hän taas oli ollut vain kerran pian Jayn kuoleman jälkeen. Hiljaa mielessään Japano toivoi, että lapsi olisi Jayn. Jay oli kaikesta huolimatta ollut kunnon mies ja hyvä isä.
Japano huomasi ahdistuvansa päivä päivältä enemmän. Epävarmuus tulevan lapsen isästä, Jayn kuolema, Jasonin käytös, raskauden aiheuttama pahoinvointi ja heikotus, lapsenvahtiongelmat sekä asunnon ahtaus pyörivät jatkuvasti hänen mielessään. Lopulta hän tarttui puhelimeen ja näppäili äitinsä numeron. "Äiti, minusta tuntuu etten jaksa enää yksin..."
Kommentit