Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä päivitystauosta. Elämä haittaa välillä pelaamista. Tähän jaksoon on vahingossa tullut erikokoisia kuvia, mutta älkäämme antako sen häiritä.
Phobian perheessä elettiin onnellisen odotuksen aikaa Edwardin ja Emeton odottaessa ensimmäistä lastaan. Edward oli aivan innoissaan tulevasta lapsestaan. Hän olikin jatkuvasti taputtelemassa Emeton vatsaa ja juttelemassa syntymättömälle pienokaiselle.
Muun perheen valmistautuessa vauvan syntymään Cleithron vihersimilapsesta Dextrosta kasvoi aikuinen mies. Omasta perheestä haaveillut Dextro lähtikin saman tien kaupungille elämänkumppania etsimään. Sieltä löytyikin vampyyri Danielle, joka valloitti heti Dextron sydämen. Jo muutamien treffien jälkeen Dextro ja Danielle menivät kihloihin. Vaikka toinen oli pimeyden lapsi ja toinen tarvitsi auringonvaloa elääkseen, pari uskoi keskinäisen rakkautensa voittavan kaikki esteet.
Pian Dextro sai tarpeeksi siitä, että hänet sekoitettiin jatkuvasti isäänsä, ja kävi läpi muodonmuutoksen. Hänen oli muutenkin aika itsenäistyä, joten hän muutti omaan asuntoon kaupungin toiselle laidalle yhdessä rakkaansa Daniellen kanssa.
Emeton esikoislapsi päätti saapua maailmaan yön hämärässä. Synnytys, kuten raskauskin, oli Emeton onneksi varsin helppo.
Pian Emeto jo piteli sylissään vastasyntynyttä tytärtään. Niin, sukuun saatiin taas kerran yksi tyttölapsi. Lapsella oli aina Agoralta saakka periytyneet punaiset hiukset ja isänsä vaalea iho. Lapselle annettiin nimeksi Febri.
Febrin vauva-aika oli turvallisen tasaista ja lopulta hänestä kasvoi tomera taapero. Suloinen ja persoonallisen näköinen tyttö sai taakakseen isänsä Edwardin hörökorvat ja isoäitinsä Doran luonteen.
Mammonatavoitteinen Emeto palasi töihin lyhyen äitiysloman jälkeen. Elämäntoive seikkailu-uran huipusta oli enää muutaman ylennyksen päässä.
Aikuisten töiden vuoksi perhe joutui turvautumaan jokaisen lapsiperheen painajaiseen - ammattitaidottomaan lastenhoitajaan.
Ärtyisä ja vaativa Febri-parka saikin karjua sängyssään tuntikausia lastenhoitajan keskittyessä kylpemiseen ja shakinpeluuseen.
Pian lastenhoitajalle saatettiin onneksi antaa potkut, sillä Emeton oli taas aika jäädä äitiyslomalle. Iän myötä rauhoittunut Dora oli innoissaan tulevasta lapsesta. Hän jopa lupautui jäämään eläkkeelle lapsen synnyttyä, jotta lapsenvahtiongelmasta päästäisiin.
Emeton toisen lapsen kohtalona oli syntyä kylpyhuoneessa. Cleithro tosin onnistui varastamaan muiden paikallaolijoiden huomion omituisella vessanovionnettomuudellaan.
Yllätys! Se on poika! Ja sillä on vaaleat hiukset! Emeto jätti muut tungeksimaan kylpyhuoneeseen ja siirtyi toiseen huoneeseen ihmettelemään vastasyntynyttä poikaansa Francoa.
Febristä oli varttunut herttaisen näköinen koululainen. Viaton keijukaislook kuitenkin kätki alleen melkoisen hankalan persoonallisuuden.
Edward oli erittäin onnellinen lapsistaan. Suvun naisten älykkyyden perinyt Febri pärjäsi koulussa loistavasti, ja ilahdutti isäänsä saamalla kokeista jatkuvasti täysiä kymppejä.
Edward nautti suuresti lastensa kanssa viettämästään ajasta ja otti usein pikku-Francon mukaansa mennessään pihalle katselemaan pilviä. Mutta onkohan sittenkään kovin järkevää tuoda pieni vauva pelkässä vaipassa ulos aavikkokaupungin polttavan kuumaan auringonpaisteeseen...
Päävastuun lasten hoitamisesta ottanut Dora löysi viimein Febristä vertaisensa. Kiivasluontoisen kaksikon shakkipelit olivat yhtä kinastelua ja huijaamista, mutta molemmat tuntuivat nauttivan niistä. Ehkä juuri samankaltaisuutensa vuoksi Dorasta ja Febristä tuli erityisen läheisiä.
Pikkuveljen syntymäpäivä ei erityisemmin ilahduttanut Febriä. "Taas tuota pahaa kakkua...", Febri marisi kateellisena veljensä saamasta huomiosta.
Francosta kasvoi herttainen pikkupoika. Isänsä näköinen poika on luonteeltaan kohtalaisen siisti, erittäin ulospäinsuuntautunut ja energinen, vakava ja varsin kiltti.
Franco oli hyvin varhaiskypsä lapsi. Poika oli selvästikin perinyt esiäitiensä älykkyysgeenin.
Eräänä iltapäivänä perheen melko rauhaisana jatkuneen arjen katkaisi pihalta kuulunut räjähdys ja sitä seurannut liekkimeri.
Räjähdyksen kuultuaan kaikki kotona olijat ryntäsivät pihalle missä he kohtasivat järkyttävän näyn. Viikatemies oli paikalla, ja pihakivetyksellä lojui taivaalta pudonnut satelliitti. Satelliitti oli pudonnut suoraan pilviä katselleen Edwardin päälle, ja miehestä oli enää jäljellä vain kasa tuhkaa.
Illalla töistä kotiin palannutta Emetoa odotti suru-uutinen. Hänen rakas miehensä oli poissa. Emeto tunsi maailmansa mustenevan.
Edwardin kuolema sai Emeton vajoamaan syvään masennukseen. Hän suri miestään kaiken aikaa. Elämä ilman Edwardia ei tuntunut elämisen arvoiselta.
Eräänä aamuna pitäessään sylissään pientä poikaansa Emeto huomasi, miten paljon Franco muistutti isäänsä. Pojassaan Emeto saattoi nähdä edesmenneen miehensä piirteet. Siitä hetkestä lähtien Emeto päätti tehdä kaikkensa pienen poikansa hyvinvoinnin eteen.
Febri oli raivoissaan. Miksi isän piti kuolla? Miksi äiti ei huomaa minua lainkaan? Miksi äiti rakasti vain pikkuveljeä? Nämä kysymykset pyörivät Febrin mielessä jatkuvasti. Ilta toisensa jälkeen Febri purki raivoaan nyrkkeilysäkkiin.
Luulisi että hallitus tai edes jokin viranomaistaho olisi kiinnostunut maahan pudonneesta satelliitista. Näin ei kuitenkaan ollut Insanity Cityssä. Edes paikallinen kaatopaikka ei huolinut satelliittia, se kun oli mukamas ongelmajätettä. Satelliitti sai lojua Phobian perheen etupihalla ikuisuuden, muistuttaen jatkuvasti perhettä kohdanneesta tragediasta. Lopulta Dora päätti hankkiutua satelliitista eroon ja lahjoitti sen paikalliselle kylähullulle, joka käytti päivänsä mitä kummallisimpien salaliittoteorioiden keksimiseen.
Veljensä äidiltään saamasta huomiosta kateellinen Febri alkoi kiusata pikkuveljeään. Hän otti Francon lelut kesken leikin ja piilotti ne.
Kiusaaminen jatkui Francon kasvettuakin.
Franco ei voinut ymmärtää miksi isosisko oli hänelle niin ilkeä. Eihän hän ollut koskaan tehnyt Febrille mitään pahaa. Franco oli itse asiassa koko ikänsä ihaillut sisarensa vahvuutta ja rohkeutta. Mikseivät he voineet olla ystäviä?
Catapeda kävi usein viikonloppuisin lammella kalastamassa Doran ja Emeton kanssa. Tuolloin hän kertoi jälkeläisilleen suvun kantaäidistä Agorasta ja suvun vaiheista. Catapeda oli jo hyvin iäkäs ja halusi tarinoiden suvun historiasta säilyvän jälkipolville senkin jälkeen kun häntä ei enää olisi.
Pian Catapedan aika koittikin. Pitkän elämän elänyt Catapeda lähti sovinnolla ja rauhallisin mielin viikatemiehen matkaan. Suvun tulevaisuus olisi nyt hänen jälkeläistensä käsissä.
Catapeda haudattiin perheen tontin laidalle kaktuslehtoon, jossa olivat ennestään Douglasin ja Edwardin haudat. Lempeäluonteisen Catapedan haamu tuskin aiheuttaisi ongelmia talon asukkaille.
Dora muisteli äitiään lämmöllä. Catapeda ei ollut koskaan lakannut rakastamasta ja tukemasta häntä, vaikka Doran kanssa eläminen ei todellakaan aina ollut ollut helppoa.
Catapedan kuolema oli ajaa Emeton takaisin masennuksen syövereihin.
Rakkaan pojan näkeminen kuitenkin piristi Emetoa.
Emeto halusi Francolle vain parasta, joten hän kutsui rehtorin kylään saadakseen lapset yksityiskouluun. Mutta olikohan koulu sittenkään kovin korkeatasoinen kun rehtorillakin oli aivan kamalat pöytätavat?
Teiniksi kasvettuaan Febri sai jostain kohtalon oikusta perhetavoitteen. Elämäntoiveenaan hänellä oli kolmen lapsen valmistuminen yliopistosta.
Kuten arvata saattoi, Febrin teini-ikä ei ollut mitenkään helppo, ja tyttö purki raivoaan jokaiseen paikallaolijaan. Vaikka tytön jatkuva ärtyisyys kävi luonnollisestikin Doran hermoille, hän kykeni silti ymmärtämään Febriä. Olihan hän itse ollut paljolti samanlainen nuorempana.
Suurimman osan Febrin raivosta sai pikkuveli Franco. Sisaruskateus ei vain ottanut hellittääkseen.
Francokin saavutti lopulta teini-iän. Hän sai vanhempiensa tavoin mammonatavoitteen ja tahtoo urheilu-uran huipulle.
Emeton mielestä Franco oli sisartaan parempi valinta seuraavaksi perijäksi. Niinpä hän opetti tälle suvun yrityspalkinnot. Älykkään ja raha-asioista kiinnostuneen pojan opettaminen sujuikin kuin leikki.
Febri ei ollut ollenkaan mielissään Francon valinnasta perijäksi. Perijän asemanhan olisi pitänyt kuulua hänelle. Kuten aiemmat perijät, hän oli esikoinen ja hän oli naispuolinen. Franco-parka joutui jälleen kerran kohtaamaan sisarensa raivon.
Doran mielestä Febri oli jo kyllin vanha lähtemään yliopistoon. Insanity Cityn yliopistossa järjestettiin korkeatasoisia vihanhallintakursseja, joista varmasti olisi hyötyä Febrille. Dora toivotti Febrille onnea ja lähetti tämän matkaan.
Febrin lähdettyä Phobian talossa vallitsi rauha. Franco kutsui kavereitaan kylään.
Franco oli myös tavannut naisen nimeltä Felicia, ja oli ihastunut tähän. Felicia oli Francoa vanhempi, mutta poika toivoi, että heistä tulisi joskus vielä pari.
Emeto puolestaan oli toipunut täysin masennuksestaan. Hän oli taas oma itsensä, ja innostui luennoimaan talousasioista jokaiselle vierailulle poikenneelle naapurille.
Ja aina välillä Catapedan haamu vaelsi yön hiljaisuudessa taloon ja tarkkaili jälkeläisiään levollisin mielin. Phobian suvun tulevaisuus oli hyvissä käsissä.
Emeton esikoislapsi päätti saapua maailmaan yön hämärässä. Synnytys, kuten raskauskin, oli Emeton onneksi varsin helppo.
Pian Emeto jo piteli sylissään vastasyntynyttä tytärtään. Niin, sukuun saatiin taas kerran yksi tyttölapsi. Lapsella oli aina Agoralta saakka periytyneet punaiset hiukset ja isänsä vaalea iho. Lapselle annettiin nimeksi Febri.
Febrin vauva-aika oli turvallisen tasaista ja lopulta hänestä kasvoi tomera taapero. Suloinen ja persoonallisen näköinen tyttö sai taakakseen isänsä Edwardin hörökorvat ja isoäitinsä Doran luonteen.
Mammonatavoitteinen Emeto palasi töihin lyhyen äitiysloman jälkeen. Elämäntoive seikkailu-uran huipusta oli enää muutaman ylennyksen päässä.
Aikuisten töiden vuoksi perhe joutui turvautumaan jokaisen lapsiperheen painajaiseen - ammattitaidottomaan lastenhoitajaan.
Ärtyisä ja vaativa Febri-parka saikin karjua sängyssään tuntikausia lastenhoitajan keskittyessä kylpemiseen ja shakinpeluuseen.
Pian lastenhoitajalle saatettiin onneksi antaa potkut, sillä Emeton oli taas aika jäädä äitiyslomalle. Iän myötä rauhoittunut Dora oli innoissaan tulevasta lapsesta. Hän jopa lupautui jäämään eläkkeelle lapsen synnyttyä, jotta lapsenvahtiongelmasta päästäisiin.
Emeton toisen lapsen kohtalona oli syntyä kylpyhuoneessa. Cleithro tosin onnistui varastamaan muiden paikallaolijoiden huomion omituisella vessanovionnettomuudellaan.
Yllätys! Se on poika! Ja sillä on vaaleat hiukset! Emeto jätti muut tungeksimaan kylpyhuoneeseen ja siirtyi toiseen huoneeseen ihmettelemään vastasyntynyttä poikaansa Francoa.
Febristä oli varttunut herttaisen näköinen koululainen. Viaton keijukaislook kuitenkin kätki alleen melkoisen hankalan persoonallisuuden.
Edward oli erittäin onnellinen lapsistaan. Suvun naisten älykkyyden perinyt Febri pärjäsi koulussa loistavasti, ja ilahdutti isäänsä saamalla kokeista jatkuvasti täysiä kymppejä.
Edward nautti suuresti lastensa kanssa viettämästään ajasta ja otti usein pikku-Francon mukaansa mennessään pihalle katselemaan pilviä. Mutta onkohan sittenkään kovin järkevää tuoda pieni vauva pelkässä vaipassa ulos aavikkokaupungin polttavan kuumaan auringonpaisteeseen...
Päävastuun lasten hoitamisesta ottanut Dora löysi viimein Febristä vertaisensa. Kiivasluontoisen kaksikon shakkipelit olivat yhtä kinastelua ja huijaamista, mutta molemmat tuntuivat nauttivan niistä. Ehkä juuri samankaltaisuutensa vuoksi Dorasta ja Febristä tuli erityisen läheisiä.
Pikkuveljen syntymäpäivä ei erityisemmin ilahduttanut Febriä. "Taas tuota pahaa kakkua...", Febri marisi kateellisena veljensä saamasta huomiosta.
Francosta kasvoi herttainen pikkupoika. Isänsä näköinen poika on luonteeltaan kohtalaisen siisti, erittäin ulospäinsuuntautunut ja energinen, vakava ja varsin kiltti.
Franco oli hyvin varhaiskypsä lapsi. Poika oli selvästikin perinyt esiäitiensä älykkyysgeenin.
Eräänä iltapäivänä perheen melko rauhaisana jatkuneen arjen katkaisi pihalta kuulunut räjähdys ja sitä seurannut liekkimeri.
Räjähdyksen kuultuaan kaikki kotona olijat ryntäsivät pihalle missä he kohtasivat järkyttävän näyn. Viikatemies oli paikalla, ja pihakivetyksellä lojui taivaalta pudonnut satelliitti. Satelliitti oli pudonnut suoraan pilviä katselleen Edwardin päälle, ja miehestä oli enää jäljellä vain kasa tuhkaa.
Illalla töistä kotiin palannutta Emetoa odotti suru-uutinen. Hänen rakas miehensä oli poissa. Emeto tunsi maailmansa mustenevan.
Edwardin kuolema sai Emeton vajoamaan syvään masennukseen. Hän suri miestään kaiken aikaa. Elämä ilman Edwardia ei tuntunut elämisen arvoiselta.
Eräänä aamuna pitäessään sylissään pientä poikaansa Emeto huomasi, miten paljon Franco muistutti isäänsä. Pojassaan Emeto saattoi nähdä edesmenneen miehensä piirteet. Siitä hetkestä lähtien Emeto päätti tehdä kaikkensa pienen poikansa hyvinvoinnin eteen.
Febri oli raivoissaan. Miksi isän piti kuolla? Miksi äiti ei huomaa minua lainkaan? Miksi äiti rakasti vain pikkuveljeä? Nämä kysymykset pyörivät Febrin mielessä jatkuvasti. Ilta toisensa jälkeen Febri purki raivoaan nyrkkeilysäkkiin.
Luulisi että hallitus tai edes jokin viranomaistaho olisi kiinnostunut maahan pudonneesta satelliitista. Näin ei kuitenkaan ollut Insanity Cityssä. Edes paikallinen kaatopaikka ei huolinut satelliittia, se kun oli mukamas ongelmajätettä. Satelliitti sai lojua Phobian perheen etupihalla ikuisuuden, muistuttaen jatkuvasti perhettä kohdanneesta tragediasta. Lopulta Dora päätti hankkiutua satelliitista eroon ja lahjoitti sen paikalliselle kylähullulle, joka käytti päivänsä mitä kummallisimpien salaliittoteorioiden keksimiseen.
Veljensä äidiltään saamasta huomiosta kateellinen Febri alkoi kiusata pikkuveljeään. Hän otti Francon lelut kesken leikin ja piilotti ne.
Kiusaaminen jatkui Francon kasvettuakin.
Franco ei voinut ymmärtää miksi isosisko oli hänelle niin ilkeä. Eihän hän ollut koskaan tehnyt Febrille mitään pahaa. Franco oli itse asiassa koko ikänsä ihaillut sisarensa vahvuutta ja rohkeutta. Mikseivät he voineet olla ystäviä?
Catapeda kävi usein viikonloppuisin lammella kalastamassa Doran ja Emeton kanssa. Tuolloin hän kertoi jälkeläisilleen suvun kantaäidistä Agorasta ja suvun vaiheista. Catapeda oli jo hyvin iäkäs ja halusi tarinoiden suvun historiasta säilyvän jälkipolville senkin jälkeen kun häntä ei enää olisi.
Pian Catapedan aika koittikin. Pitkän elämän elänyt Catapeda lähti sovinnolla ja rauhallisin mielin viikatemiehen matkaan. Suvun tulevaisuus olisi nyt hänen jälkeläistensä käsissä.
Catapeda haudattiin perheen tontin laidalle kaktuslehtoon, jossa olivat ennestään Douglasin ja Edwardin haudat. Lempeäluonteisen Catapedan haamu tuskin aiheuttaisi ongelmia talon asukkaille.
Dora muisteli äitiään lämmöllä. Catapeda ei ollut koskaan lakannut rakastamasta ja tukemasta häntä, vaikka Doran kanssa eläminen ei todellakaan aina ollut ollut helppoa.
Catapedan kuolema oli ajaa Emeton takaisin masennuksen syövereihin.
Rakkaan pojan näkeminen kuitenkin piristi Emetoa.
Emeto halusi Francolle vain parasta, joten hän kutsui rehtorin kylään saadakseen lapset yksityiskouluun. Mutta olikohan koulu sittenkään kovin korkeatasoinen kun rehtorillakin oli aivan kamalat pöytätavat?
Teiniksi kasvettuaan Febri sai jostain kohtalon oikusta perhetavoitteen. Elämäntoiveenaan hänellä oli kolmen lapsen valmistuminen yliopistosta.
Kuten arvata saattoi, Febrin teini-ikä ei ollut mitenkään helppo, ja tyttö purki raivoaan jokaiseen paikallaolijaan. Vaikka tytön jatkuva ärtyisyys kävi luonnollisestikin Doran hermoille, hän kykeni silti ymmärtämään Febriä. Olihan hän itse ollut paljolti samanlainen nuorempana.
Suurimman osan Febrin raivosta sai pikkuveli Franco. Sisaruskateus ei vain ottanut hellittääkseen.
Francokin saavutti lopulta teini-iän. Hän sai vanhempiensa tavoin mammonatavoitteen ja tahtoo urheilu-uran huipulle.
Emeton mielestä Franco oli sisartaan parempi valinta seuraavaksi perijäksi. Niinpä hän opetti tälle suvun yrityspalkinnot. Älykkään ja raha-asioista kiinnostuneen pojan opettaminen sujuikin kuin leikki.
Febri ei ollut ollenkaan mielissään Francon valinnasta perijäksi. Perijän asemanhan olisi pitänyt kuulua hänelle. Kuten aiemmat perijät, hän oli esikoinen ja hän oli naispuolinen. Franco-parka joutui jälleen kerran kohtaamaan sisarensa raivon.
Doran mielestä Febri oli jo kyllin vanha lähtemään yliopistoon. Insanity Cityn yliopistossa järjestettiin korkeatasoisia vihanhallintakursseja, joista varmasti olisi hyötyä Febrille. Dora toivotti Febrille onnea ja lähetti tämän matkaan.
Febrin lähdettyä Phobian talossa vallitsi rauha. Franco kutsui kavereitaan kylään.
Franco oli myös tavannut naisen nimeltä Felicia, ja oli ihastunut tähän. Felicia oli Francoa vanhempi, mutta poika toivoi, että heistä tulisi joskus vielä pari.
Emeto puolestaan oli toipunut täysin masennuksestaan. Hän oli taas oma itsensä, ja innostui luennoimaan talousasioista jokaiselle vierailulle poikenneelle naapurille.
Ja aina välillä Catapedan haamu vaelsi yön hiljaisuudessa taloon ja tarkkaili jälkeläisiään levollisin mielin. Phobian suvun tulevaisuus oli hyvissä käsissä.
Kommentit