Catapedalla kävi tuuri tavoitteenvaihdon kanssa. Nuori perijätär sai tietotavoitteen, joka sopi hänelle paremmin kuin täydellisesti. Elämäntoiveenaan Catapeda halusi seikkailu-uran huipulle. Opinnot sujuivat kuin lasten leikki, ja kaikki taitopisteetkin alkoivat olla kasassa.
Uskomattoman älynsä ansiosta Catapeda sai aina koulutehtävät hoidettua ennätysnopeasti, joten hänelle jäi myös yllin kyllin aikaa Christianin kanssa seurusteluun. Nyt kun sitoutuminen ei enää epäilyttänyt Catapeda saattoi kunnolla omistautua parisuhteelleen ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta rakkaansa kanssa.
Catapedan opinnot yliopistolla olivatkin pian ohi. Huippuälykäs opiskelija valmistui tietenkin parhain arvosanoin. Catapeda oli nyt valmis palaamaan lapsuudenkotiinsa, ja ottamaan vastaan ne velvollisuudet, jotka hänellä suvun perijänä olivat. Loistavan älynsä ja mukautuvan ja kärsivällisen persoonallisuutensa ansiosta hänellä tuskin tulisi olemaan mitään suurempia vaikeuksia, kohtasi hän tulevaisuudessa sitten mitä tahansa.
Saavuttuaan lapsuudenkotiinsa Catapeda huomasi äitinsä vanhentuneen. Muuten Belone oli kuitenkin säilynyt entisellään ja jatkoi vain iänikuista juustoleipien syöntiään. Jatkuvasta juustoleipien syönnistä huolimatta Belonen käsivarret olivat kuin luuta ja nahkaa, vaikka tämä ei todellakaan harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Catapedan hämmästykseksi hänen äitinsä myös kirjoitti päiväkirjaansa jokaisesta syömästään juustoleivästä. "No, minun perheenihän on aina ollut hieman erikoinen", Catapeda mietti.
Pian kotiinpaluunsa jälkeen Catapeda kutsui Christianin kotiinsa. "Minulla on sinulle ihana yllätys", hän kertoi.
Heti Christianin saavuttua Catapeda polvistui tämän eteen ja kaivoi taskustaan korurasian, jossa kiilteli upea timanttisormus. "Tuletko aviomiehekseni?", hän kysyi. Yllättynyt Christian tietenkin suostui empimättä, hän oli umpirakastunut Catapedaan ja sitä paitsi mammonatavoitteisena innoissaan tullessaan naiduksi varakkaaseen sukuun.
Catapedan ja Christianin häitä vietettiin suvun vihkipaikalla lämpimänä kevätiltana. Tilaisuus oli uskomattoman kaunis, ja vieraina kaikki sukulaiset sekä hääparin läheisimmät ystävät.
Muutamia päiviä häiden jälkeen lenkiltä palannut Christian huomasi ahkerasti tähtiä kaukoputkella katselleen appiukkonsa kadonneen jälkiä jättämättä. Kenelläkään ei ollut mitään käsitystä siitä, minne Bill oli oikein joutunut.
Varhain seuraavana aamuna Catapeda kohtasi uskomattoman näyn. Tien yläpuolella leijaili lentävä lautanen, joka lopulta sylkäisi hänen isänsä sisuksistaan.
Oudot tapahtumat eivät kuitenkaan pilanneet nuoren parin onnea. Perheeseen odotettiin esikoista, ja Catapeda ja Christian olivat aivan innoissaan tulevasta vauvasta.
Catapeda ei suinkaan ollut ainoa, jonka vatsa oli kasvanut... "Olen kai syönyt liikaa niitä Belonen iänikuisia juustoleipiä", Bill mietti, "Pitäisi varmaan harrastaa enemmän liikuntaa."
Eräänä yönä Catapedan synnytys käynnistyi. Tämä lapsi ei sitten syntynytkään kylpyhuoneessa kuten äitinsä ja isoäitinsä.
Pian neljännen sukupolven ensimmäinen edustaja lepäsi äitinsä käsivarsilla. Kaunis tyttövauva sai nimekseen Dora.
Catapeda oli rakastava ja tyttärelleen omistautunut äiti. Hän jaksoi jatkuvasti hoivata ja helliä pientä Doraa, eikä koskaan menettänyt hermojaan vaikka Dora tuntui huutavan jatkuvasti kehdossaan.
Hieman myöhemmin Doran synnyinpäivänä Bill alkoi kärsiä hirvittävistä vatsakivuista. "Apua! Minähän synnytän..." Bill tajusi kauhistuneena. "Mutta eihän se voi olla mahdollista, miehet eivät synnytä. Se on varmaan umpisuolen tulehdus..." aviomiehensä kärsimyksiä seurannut Belone totesi.
Mahdollista tai ei, Bill kuitenkin synnytti pienen vihreän pojan, jonka alkujärkytyksestä toivuttuaan nimesi Cleithroksi.
Cleithron syntymän jälkeen Abhijeetin erittäin ilkeä haamu aloitti jatkuvan säikyttelyn, joka oli ajaa perheen hulluuteen.
Koska kaikki perheen aikuiset kävivät töissä, jouduttiin palkaamaan lastenhoitaja, joka oli oikea kävelevä katastrofi. (Mikä yllätys...) Kerran työpäivänsä loputtua nanny yritti viedä Dora-vauvan mukanaan. Kidnappausyritys onneksi epäonnistui valppaan Catapedan huomattua hullun lastenhoitajan aikeet ajoissa.
Lastenhoitajan toimista järkyttynyt Belone päätti jättää työnsä ja jäädä eläkkeelle, jotta nannylle voitaisiin antaa potkut. Eläkeläisenä Belonelle jäisi myös enemmän aikaa juustoleiville. Erotettu lastenhoitaja puolestaan toimitettiin samantien mielisairaalaan.
Puutarhanhoitoa rakastava monitaitoinen Catapeda oli puutarhassa touhutessaan oppinut puhumaan kasvien kieltä. Perheen kasvit kukoistivatkin Catapedan hellässä huomassa. Juustotavoitteista Belonea lukuunottamatta perheen muut jäsenet käyttivät ruoakseen pääasiassa puutarhan sadosta valmistettuja mehuja, joilla olikin monenlaisia myönteisiä vaikutusta.
Vauvat kasvoivat nopeasti, ja pian koittikin heidän ensimmäinen syntymäpäivänsä.
Dorasta kasvoi suloinen pikkuprinsessa, jonka luonne vain oli kaikkea muuta kuin suloinen, Tyttö oli äärimmäisen aktiivinen, pikkutarkka ja siisti, varsin ulospäinsuuntautunut, eivätkä kiltteys, huumorintaju ja kärsivällisyys kuuluneet hänen hyveisiinsä.
Aivan uskomattoman söpö vihreä pikkumies Cleithro, puolestaan sai helpon luonteen. Pieni alienpoika on erittäin kiltti ja huumorintajuinen, joskin hieman ujo.
Kun talossa oli kaksi tietotavoitteista aikuista, taitojen opetus taaperoille sujui helposti ja nopeasti, etenkin kun lapsia ruokittiin lähes ainoastaan mahtimaidolla.
Pieni Dora kuitenkin aiheutti haastetta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen jatkuvalla kiukuttelullaan. Tyttö sai kamalan raivokohtauksen aina, kun hänen tarpeitaan ja toiveitaan ei toteutettu välittömästi. Kärsivällinen ja lempeä äiti Catapeda ei kuitenkaan koskaan menettänyt hermojaan tyttärensä jatkuvasta kiukuttelusta huolimatta.
Insanity Cityn ukkosmyskyt ovat aina olleet poikkeuksellisen rajuja. Erään paikallisen mittapuunkin mukaan erityisen rajun ukonilman aikana Christianin työtoveri Ira aiheutti miinuspisteen kuolemalla salamaniskuun Phobian perheen kotipihalla.
Nyt kun haamuja oli kolme, ne alkoivat aiheuttaa todellisia ongelmia. Abhijeetin ilkeimmistä ilkein haamu oli kaikkein pahin ja säikytteli perhettä kaiket illat ja yöt.
Jatkuva säikyttely vaikutti eniten perheen pienimpiin. Taaperot yrittivät usein paeta Aben haamua piiloutumalla lelulaatikkoon.
Jotta taaperot eivät järkyttyisi enempää, Catapeda teki vaikean päätöksen hautojen siirtämisestä. Haudat sijoitettiin Insanity Cityn rauhalliselle hautausmaalle, joka sijaitsi vain lyhyen matkan päässä perheen kodista. (Jostain syystä Aben platinahauta muuttui tavalliseksi hautojen siirron yhteydessä.)
Vaimoaan nuoremmasta Billistäkin oli tullut vanhus. Hän ei ollut koskaan täysin toipunut kokemastaan ufokaappauksesta. Kaappauksen jälkeen Bill oli käyttänyt suurimman osan vapaa-ajastaan tuijottelemalla kaihoisasti taivaalle, oli sitten päivä tai yö.
Catapedan taidot tuntien ei liene mikään ihme, että hän saavutti helposti elämäntoiveensa seikkailu-uran huipusta. Myöhemmin Catapeda saavutti vielä mm. mensan jäsenyyden ja kaksi elämäntoivetta lisää - huipun journalismin ja opetuksen aloilla.
Belone taas oli kohdannut kohtaloista kamalimman - pilaantuneen juustoleivän! Siitä seurannut ruokamyrkytys oli niin raju, että oksentamaan oli rynnättävä vaikka WC:n oven läpi.
Belonen olikin käsiteltävä kammottavaa traumaansa soittamalla juustoleipäaddiktien auttavaan puhelimeen.
Uskomattoman älynsä ansiosta Catapeda sai aina koulutehtävät hoidettua ennätysnopeasti, joten hänelle jäi myös yllin kyllin aikaa Christianin kanssa seurusteluun. Nyt kun sitoutuminen ei enää epäilyttänyt Catapeda saattoi kunnolla omistautua parisuhteelleen ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta rakkaansa kanssa.
Catapedan opinnot yliopistolla olivatkin pian ohi. Huippuälykäs opiskelija valmistui tietenkin parhain arvosanoin. Catapeda oli nyt valmis palaamaan lapsuudenkotiinsa, ja ottamaan vastaan ne velvollisuudet, jotka hänellä suvun perijänä olivat. Loistavan älynsä ja mukautuvan ja kärsivällisen persoonallisuutensa ansiosta hänellä tuskin tulisi olemaan mitään suurempia vaikeuksia, kohtasi hän tulevaisuudessa sitten mitä tahansa.
Saavuttuaan lapsuudenkotiinsa Catapeda huomasi äitinsä vanhentuneen. Muuten Belone oli kuitenkin säilynyt entisellään ja jatkoi vain iänikuista juustoleipien syöntiään. Jatkuvasta juustoleipien syönnistä huolimatta Belonen käsivarret olivat kuin luuta ja nahkaa, vaikka tämä ei todellakaan harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Catapedan hämmästykseksi hänen äitinsä myös kirjoitti päiväkirjaansa jokaisesta syömästään juustoleivästä. "No, minun perheenihän on aina ollut hieman erikoinen", Catapeda mietti.
Pian kotiinpaluunsa jälkeen Catapeda kutsui Christianin kotiinsa. "Minulla on sinulle ihana yllätys", hän kertoi.
Heti Christianin saavuttua Catapeda polvistui tämän eteen ja kaivoi taskustaan korurasian, jossa kiilteli upea timanttisormus. "Tuletko aviomiehekseni?", hän kysyi. Yllättynyt Christian tietenkin suostui empimättä, hän oli umpirakastunut Catapedaan ja sitä paitsi mammonatavoitteisena innoissaan tullessaan naiduksi varakkaaseen sukuun.
Catapedan ja Christianin häitä vietettiin suvun vihkipaikalla lämpimänä kevätiltana. Tilaisuus oli uskomattoman kaunis, ja vieraina kaikki sukulaiset sekä hääparin läheisimmät ystävät.
Muutamia päiviä häiden jälkeen lenkiltä palannut Christian huomasi ahkerasti tähtiä kaukoputkella katselleen appiukkonsa kadonneen jälkiä jättämättä. Kenelläkään ei ollut mitään käsitystä siitä, minne Bill oli oikein joutunut.
Varhain seuraavana aamuna Catapeda kohtasi uskomattoman näyn. Tien yläpuolella leijaili lentävä lautanen, joka lopulta sylkäisi hänen isänsä sisuksistaan.
Oudot tapahtumat eivät kuitenkaan pilanneet nuoren parin onnea. Perheeseen odotettiin esikoista, ja Catapeda ja Christian olivat aivan innoissaan tulevasta vauvasta.
Catapeda ei suinkaan ollut ainoa, jonka vatsa oli kasvanut... "Olen kai syönyt liikaa niitä Belonen iänikuisia juustoleipiä", Bill mietti, "Pitäisi varmaan harrastaa enemmän liikuntaa."
Eräänä yönä Catapedan synnytys käynnistyi. Tämä lapsi ei sitten syntynytkään kylpyhuoneessa kuten äitinsä ja isoäitinsä.
Pian neljännen sukupolven ensimmäinen edustaja lepäsi äitinsä käsivarsilla. Kaunis tyttövauva sai nimekseen Dora.
Catapeda oli rakastava ja tyttärelleen omistautunut äiti. Hän jaksoi jatkuvasti hoivata ja helliä pientä Doraa, eikä koskaan menettänyt hermojaan vaikka Dora tuntui huutavan jatkuvasti kehdossaan.
Hieman myöhemmin Doran synnyinpäivänä Bill alkoi kärsiä hirvittävistä vatsakivuista. "Apua! Minähän synnytän..." Bill tajusi kauhistuneena. "Mutta eihän se voi olla mahdollista, miehet eivät synnytä. Se on varmaan umpisuolen tulehdus..." aviomiehensä kärsimyksiä seurannut Belone totesi.
Mahdollista tai ei, Bill kuitenkin synnytti pienen vihreän pojan, jonka alkujärkytyksestä toivuttuaan nimesi Cleithroksi.
Cleithron syntymän jälkeen Abhijeetin erittäin ilkeä haamu aloitti jatkuvan säikyttelyn, joka oli ajaa perheen hulluuteen.
Koska kaikki perheen aikuiset kävivät töissä, jouduttiin palkaamaan lastenhoitaja, joka oli oikea kävelevä katastrofi. (Mikä yllätys...) Kerran työpäivänsä loputtua nanny yritti viedä Dora-vauvan mukanaan. Kidnappausyritys onneksi epäonnistui valppaan Catapedan huomattua hullun lastenhoitajan aikeet ajoissa.
Lastenhoitajan toimista järkyttynyt Belone päätti jättää työnsä ja jäädä eläkkeelle, jotta nannylle voitaisiin antaa potkut. Eläkeläisenä Belonelle jäisi myös enemmän aikaa juustoleiville. Erotettu lastenhoitaja puolestaan toimitettiin samantien mielisairaalaan.
Puutarhanhoitoa rakastava monitaitoinen Catapeda oli puutarhassa touhutessaan oppinut puhumaan kasvien kieltä. Perheen kasvit kukoistivatkin Catapedan hellässä huomassa. Juustotavoitteista Belonea lukuunottamatta perheen muut jäsenet käyttivät ruoakseen pääasiassa puutarhan sadosta valmistettuja mehuja, joilla olikin monenlaisia myönteisiä vaikutusta.
Vauvat kasvoivat nopeasti, ja pian koittikin heidän ensimmäinen syntymäpäivänsä.
Dorasta kasvoi suloinen pikkuprinsessa, jonka luonne vain oli kaikkea muuta kuin suloinen, Tyttö oli äärimmäisen aktiivinen, pikkutarkka ja siisti, varsin ulospäinsuuntautunut, eivätkä kiltteys, huumorintaju ja kärsivällisyys kuuluneet hänen hyveisiinsä.
Aivan uskomattoman söpö vihreä pikkumies Cleithro, puolestaan sai helpon luonteen. Pieni alienpoika on erittäin kiltti ja huumorintajuinen, joskin hieman ujo.
Kun talossa oli kaksi tietotavoitteista aikuista, taitojen opetus taaperoille sujui helposti ja nopeasti, etenkin kun lapsia ruokittiin lähes ainoastaan mahtimaidolla.
Pieni Dora kuitenkin aiheutti haastetta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen jatkuvalla kiukuttelullaan. Tyttö sai kamalan raivokohtauksen aina, kun hänen tarpeitaan ja toiveitaan ei toteutettu välittömästi. Kärsivällinen ja lempeä äiti Catapeda ei kuitenkaan koskaan menettänyt hermojaan tyttärensä jatkuvasta kiukuttelusta huolimatta.
Insanity Cityn ukkosmyskyt ovat aina olleet poikkeuksellisen rajuja. Erään paikallisen mittapuunkin mukaan erityisen rajun ukonilman aikana Christianin työtoveri Ira aiheutti miinuspisteen kuolemalla salamaniskuun Phobian perheen kotipihalla.
Nyt kun haamuja oli kolme, ne alkoivat aiheuttaa todellisia ongelmia. Abhijeetin ilkeimmistä ilkein haamu oli kaikkein pahin ja säikytteli perhettä kaiket illat ja yöt.
Jatkuva säikyttely vaikutti eniten perheen pienimpiin. Taaperot yrittivät usein paeta Aben haamua piiloutumalla lelulaatikkoon.
Jotta taaperot eivät järkyttyisi enempää, Catapeda teki vaikean päätöksen hautojen siirtämisestä. Haudat sijoitettiin Insanity Cityn rauhalliselle hautausmaalle, joka sijaitsi vain lyhyen matkan päässä perheen kodista. (Jostain syystä Aben platinahauta muuttui tavalliseksi hautojen siirron yhteydessä.)
Vaimoaan nuoremmasta Billistäkin oli tullut vanhus. Hän ei ollut koskaan täysin toipunut kokemastaan ufokaappauksesta. Kaappauksen jälkeen Bill oli käyttänyt suurimman osan vapaa-ajastaan tuijottelemalla kaihoisasti taivaalle, oli sitten päivä tai yö.
Catapedan taidot tuntien ei liene mikään ihme, että hän saavutti helposti elämäntoiveensa seikkailu-uran huipusta. Myöhemmin Catapeda saavutti vielä mm. mensan jäsenyyden ja kaksi elämäntoivetta lisää - huipun journalismin ja opetuksen aloilla.
Belone taas oli kohdannut kohtaloista kamalimman - pilaantuneen juustoleivän! Siitä seurannut ruokamyrkytys oli niin raju, että oksentamaan oli rynnättävä vaikka WC:n oven läpi.
Belonen olikin käsiteltävä kammottavaa traumaansa soittamalla juustoleipäaddiktien auttavaan puhelimeen.
Välillä tuntui siltä, että perhe oli tosiaankin onnistunut löytämään jostain kaikkein sekopäisimmät työntekijät. Kotiapulainen nimittäin kärsi mitä ilmeisimmin jakautuneesta persoonallisuudesta. Päivisin hän kävi talossa siivoamassa ja iltaisin sotkemassa.
Kaiken keskellä lapsista oli kasvanut koululaisia. Vaativan persoonallisuuden omaava Dora olisi seuraava perijä, sillä Catapedan ja Christianin suunnitelmissa ei ollut hankkia enempää lapsia.
Vihreäihoinen Cleithro oli innoissaan koulun alkamisesta. Hieman häntä kuitenkin epäilytti miten muut lapset suhtautuisivat hänen erilaisuuteensa. Toisaalta hän tiesi, että hänen tulinen sisarentyttärensä Dora kyllä suojelisi ja puolustaisi häntä aina. Vaikka Doran äkkipikainen luonne välillä aiheuttikin riitaa lasten välille, he olivat toistensa parhaita ystäviä.
Miten mielenkiintoisen luonteen omaava kaunotar Dora pärjää perijänä? Saako alienpoika Cleithro uusia ystäviä? Tämä selviää seuraavassa osassa.
Miten mielenkiintoisen luonteen omaava kaunotar Dora pärjää perijänä? Saako alienpoika Cleithro uusia ystäviä? Tämä selviää seuraavassa osassa.
Kommentit