Yliopisto oli romantiikkatavoitteisen Belonen unelmien täyttymys. Viimeinkin hän saattoi vapaasti tapailla useita miehiä ilman, että äiti olisi koko ajan puuttumassa asiaan. Sen verran äidin aivopesu oli kuitenkin Beloneen vaikuttanut, että hän päätti tapailla ainoastaan miehiä joiden nimi alkaisi B:llä. Näistä hänen olisi sitten joskus valittava se, jonka kanssa jatkaisi sukua, perijällä kun oli tiettyjä velvollisuuksia.
Heti asuntolaan saavuttuaan Bel tapasi Brady H:n. He eivät kuitenkaan tulleet toimeen keskenään, eikä heidän välilleen syntynyt koskaan mitään ihmeempää.
Yliopiston opiskelijoiden puhelinluettelosta oli Belonelle suuri apu sopivien miesten löytämisessä. Ja tässä seuraava ehdokas: Brady C., yliopiston lehmämaskotti. Bel ihastui lehmä-Bradyyn oikopäätä, vaikka ei ollut edes nähnyt hänen kasvojaan. Belonelle näköjään kelpasi sika säkissäkin.
Pian Belone saikin houkuteltua ihastuksensa treffeille.
Ja treffeillä Belone saikin kokea jokseenkin erikoiselta näyttävän ensisuudelmansa. Näistä tulikin oikein unelmatreffit.
Jonkin aikaa tapailtuaan pari päätyi makuuhuoneen puolelle, ja Belone koki ensimmäisen kertansa miehen kanssa, jonka kasvoja hän ei ollut vielä edes nähnyt.
Lopulta lehmä-Brady suostui näyttämään kasvonsa. Tämännäköinen mies sieltä lehmäasun alta sitten paljastui.
Seuraava yliopiston puhelinluettelosta löytynyt ehdokas oli Brady M. (Ja mikäköhän mahtaa olla yleisin etunimi tällä yliopistolla?...) Melkoinen 'komistus' tämäkin.
Romantiikasta kiinnostuneet nuoret löysivätkin heti yhteisen sävelen. Parin suhde kehittyikin ennennäkemättömän nopeasti.
Kiitokseksi treffeistä Belone sai lahjoja, mm. tämän kalliin patsaan. Yllättävän rikkaita nuo opiskelijapojat tuntuivat olevan, kun oli varaa tällaisiin lahjoihin.
Yliopiston miehet katsastettuaan Belone päätti lähteä kaupungille rentoutumaan ja tutkailemaan sikäläistä miestarjontaa.
Kaupungilta löytyikin tämä 'aina yhtä ihana' Benjamin. Bel pyysi mieheltä puhelinnumeroa voidakseen tehdä myöhemmin lähempää tuttavuutta tämän kanssa.
Ja olihan sitä ennustajaeukon palveluja kokeiltava, edes kerran elämänsä aikana. "Hmm... Minkälaisen sokkotreffikumppanin saisin satasella...?"
Ennustajaeukko järjesti Belonelle sokkotreffikumppaniksi tylsän yliopiston professorin. Belonen univajeen takia treffit loppuivat lyhyeen.
Itse opiskelu ei Belonea juurikaan kiinnostanut. Hän käyttikin varsin kyseenalaisia keinoja pitääkseen arvosanat hyvinä ja oppiakseen tarvittavat taidot. Mutta olikohan tuo taitopisteiden varastaminen keittiötyöntekijältä kovin hyvä idea?
Samanaikaisesti kotona Agorasta oli kasvanut vanhus.
Ja Barosta romantiikkatavoitteinen (*huokaus*) teini.
Lisäksi kotiin oli perustettu pienimuotoinen yritys, joka oli epätoivoinen keino saada simeihin tutustumista helpottavia yrityspalkintoja.
Baro ei pitkään kotona viihtynyt vaan liittyi sisarensa seuraan yliopistolla.
Barollakin oli omat kyseenalaiset tapansa selviytyä opinnoista. Hän hankkiutui läheisiin väleihin professorinsa kanssa ja sai tältä 'tukiopetusta'.
Hyvien arvosanojen lisäksi Baro sai professorilta myös kalliita lahjoja kuten nämä DJ-laitteet.
Baro taisi innostua myös 'valokuvauksesta' kun hankki huoneeseensa oman valokuvauskopin.
Agora puolestaan alkoi osoittaa sekoamisen merkkejä. Hän kyykisteli pissillä tyttöjen asuntolan pihamaalla keskellä kirkasta päivää.
Äidin omituinen käytös sai tytöt huolestumaan. "Ettei vain olisi Alzheimerin tautia? Onhan äiti jo iäkäskin", Belone pohti. Lääkäri kuitenkin totesi, että Agoraa vaivasi lievähkö Simitus Bugitus, joka lopulta paranikin itsestään.
Aina ei Simitus Bugitus kuitenkaan ole yhtä harmiton vaiva. Opiskelijapoika Edwin menehtyi sairauden hengenvaarallisen muodon seurauksena asuntolan kuistille.
Asuntolassa ei ollut juuri koskaan rauhallista. Siitä piti huolen tämä BSE-nauta nimeltään Emily. (Kyseessä ei siis ole Belonen rakastettu Brady C.) Hullu lehmä tappelikin suunnilleen jokaisen asuntolan opiskelijan kanssa...
...ja laukaisi sammutuslaitteiston niin moneen kertaan, että kaikilta alkoi mennä hermot. "Vielä kerta niin kutsun teurasauton hakemaan sinut senkin #@&§*:n hullu lehmä!"
Lehmä-Emilyn hulluuden tilasta juoruaminen olikin Belonen ja Benjaminin suosikkiajanviete.
Viimein koitti Belonen valmistumispäivä. Hän valmistui parhain arvosanoin. Valmistujaisjuhlissa olikin tunnelma katossa.
Tähän päättyi Belonen aika yliopistolla. Perijättären on nyt aika ottaa suvun tulevaisuus vastuulleen. Millainen perijä romantiikkatavoitteisesta Belonesta oikein tulee? Ja Agoralla tietenkin on omat suunnitelmansa tyttärensä tulevaisuuden varalle.
Lopulta lehmä-Brady suostui näyttämään kasvonsa. Tämännäköinen mies sieltä lehmäasun alta sitten paljastui.
Seuraava yliopiston puhelinluettelosta löytynyt ehdokas oli Brady M. (Ja mikäköhän mahtaa olla yleisin etunimi tällä yliopistolla?...) Melkoinen 'komistus' tämäkin.
Romantiikasta kiinnostuneet nuoret löysivätkin heti yhteisen sävelen. Parin suhde kehittyikin ennennäkemättömän nopeasti.
Kiitokseksi treffeistä Belone sai lahjoja, mm. tämän kalliin patsaan. Yllättävän rikkaita nuo opiskelijapojat tuntuivat olevan, kun oli varaa tällaisiin lahjoihin.
Yliopiston miehet katsastettuaan Belone päätti lähteä kaupungille rentoutumaan ja tutkailemaan sikäläistä miestarjontaa.
Kaupungilta löytyikin tämä 'aina yhtä ihana' Benjamin. Bel pyysi mieheltä puhelinnumeroa voidakseen tehdä myöhemmin lähempää tuttavuutta tämän kanssa.
Ja olihan sitä ennustajaeukon palveluja kokeiltava, edes kerran elämänsä aikana. "Hmm... Minkälaisen sokkotreffikumppanin saisin satasella...?"
Ennustajaeukko järjesti Belonelle sokkotreffikumppaniksi tylsän yliopiston professorin. Belonen univajeen takia treffit loppuivat lyhyeen.
Itse opiskelu ei Belonea juurikaan kiinnostanut. Hän käyttikin varsin kyseenalaisia keinoja pitääkseen arvosanat hyvinä ja oppiakseen tarvittavat taidot. Mutta olikohan tuo taitopisteiden varastaminen keittiötyöntekijältä kovin hyvä idea?
Samanaikaisesti kotona Agorasta oli kasvanut vanhus.
Ja Barosta romantiikkatavoitteinen (*huokaus*) teini.
Lisäksi kotiin oli perustettu pienimuotoinen yritys, joka oli epätoivoinen keino saada simeihin tutustumista helpottavia yrityspalkintoja.
Baro ei pitkään kotona viihtynyt vaan liittyi sisarensa seuraan yliopistolla.
Barollakin oli omat kyseenalaiset tapansa selviytyä opinnoista. Hän hankkiutui läheisiin väleihin professorinsa kanssa ja sai tältä 'tukiopetusta'.
Hyvien arvosanojen lisäksi Baro sai professorilta myös kalliita lahjoja kuten nämä DJ-laitteet.
Baro taisi innostua myös 'valokuvauksesta' kun hankki huoneeseensa oman valokuvauskopin.
Agora puolestaan alkoi osoittaa sekoamisen merkkejä. Hän kyykisteli pissillä tyttöjen asuntolan pihamaalla keskellä kirkasta päivää.
Äidin omituinen käytös sai tytöt huolestumaan. "Ettei vain olisi Alzheimerin tautia? Onhan äiti jo iäkäskin", Belone pohti. Lääkäri kuitenkin totesi, että Agoraa vaivasi lievähkö Simitus Bugitus, joka lopulta paranikin itsestään.
Aina ei Simitus Bugitus kuitenkaan ole yhtä harmiton vaiva. Opiskelijapoika Edwin menehtyi sairauden hengenvaarallisen muodon seurauksena asuntolan kuistille.
Asuntolassa ei ollut juuri koskaan rauhallista. Siitä piti huolen tämä BSE-nauta nimeltään Emily. (Kyseessä ei siis ole Belonen rakastettu Brady C.) Hullu lehmä tappelikin suunnilleen jokaisen asuntolan opiskelijan kanssa...
...ja laukaisi sammutuslaitteiston niin moneen kertaan, että kaikilta alkoi mennä hermot. "Vielä kerta niin kutsun teurasauton hakemaan sinut senkin #@&§*:n hullu lehmä!"
Lehmä-Emilyn hulluuden tilasta juoruaminen olikin Belonen ja Benjaminin suosikkiajanviete.
Viimein koitti Belonen valmistumispäivä. Hän valmistui parhain arvosanoin. Valmistujaisjuhlissa olikin tunnelma katossa.
Tähän päättyi Belonen aika yliopistolla. Perijättären on nyt aika ottaa suvun tulevaisuus vastuulleen. Millainen perijä romantiikkatavoitteisesta Belonesta oikein tulee? Ja Agoralla tietenkin on omat suunnitelmansa tyttärensä tulevaisuuden varalle.
Kommentit