Menemme hieman ajassa eteenpäin.
="http:>
Lehmämaskoteista, häiritsevistä urheiluvalmentajista, hankalista asuintovereista ja muutamasta lämpöhalvauksesta huolimatta Helio selviytyi ="http:>kunnialla piinallisen pitkältä tuntuneesta yliopistoajasta. Hän oli valmistunut erinomaisin arvosanoin ja oli löytänyt siinä sivussa itselleen elämänkumppanin. Nyt olisi aika palata kotiin.="http:>
="http:>
Hypegia valmistui pian sisarensa jälkeen.
Yliopistolta palattuaan Hypegia meni naimisiin ensirakkautensa Hunterin kanssa. He ostivat oman pienen talon kaupungin laidalta ja saivat myöhemmin tyttären, jolle annettiin nimeksi Isolo.
Kotona Helion paluuta odottivat jo harmaantunut Galeo sekä teiniksi venähtänyt pikkusisko Hade, josta oli tullut äitinsä tavoin romantiikkatavoitteinen.
Helio toi yliopistolta mukanaan Haydenin, tulevan puolisonsa. Mutta miten perhe suhtautuisi tähän mieheen, joka oli vähän turhankin leikkisä ja tahtoi aina vain pelata ja leikkiä.
Onneksi perhe tuli loistavasti toimeen Haydenin kanssa. Jopa vakavamielinen Galeo, joka yleensä mieluummin uppoutui kirjoihin, pelasi videopeliä tulevan vävynsä kanssa aina myöhään yöhön saakka.
Haydenin muutettua sukutaloon oli aika alkaa suunnittelemaan häitä. Helio, joka ei ollut koskaan elämässään päässyt häihin, halusi ikimuistoiset häät, valkoisen puvun, monikerroksisen hääkakun ja häämatkan jonnekin kauas. Häät pidettäisiin heti kunhan järjestelyt vain saataisiin tehtyä.
Pian Helio kuitenkin huomasi olevansa raskaana, vaikka pariskunta olikin suunnitellut hankkivansa lapsia vasta häiden jälkeen.
Vaikka raskaus ei ollutkaan suunniteltu, tuleva lapsi oli alusta lähtien vanhemmilleen hyvin rakas. Aina töistä palattuaan Hayden ryntäsi ensimmäiseksi taputtelemaan Helion vatsaa ja juttelemaan tulevalle lapselle. Häitä oli päätetty lykätä siihen asti, kunnes Helio taas mahtuisi hääpukuunsa.
Raskausaikana Helio huomasi ruokahalunsa vähintäänkin tuplaantuneen. Lisäksi hänellä oli kaikenlaisia mielihaluja: toisinaan oli aivan pakko saada hummeria, välillä taas hän huomasi himoitsevansa omenamehua.
Eräänä yönä Helion synnytys käynnistyi. Mutta miksi lääkäri-avomies vain nukkuu eikä mene kumppaninsa avuksi?
Helion onneksi synnytys sujui helposti, ja pian hänellä oli sylissään pieni tummaihoinen vauva. Mutta...
...tämä vauva ei suinkaan jäänyt ainoaksi, sillä tulossa oli myös toinen - kaksoset! Tuoreet vanhemmat olivat ylpeitä ja onnellisia vastasyntyneistä kaksosistaan, jotka olivat Phobian suvun ensimmäiset. Haydenin sylissä on tummaihoinen Iatro ja Helion sylissä puolestaan hieman vaaleampi Io. Tyttöjä molemmat, kuinkas muuten.
Kaksoset osoittautuivat yllättävän helpoiksi lapsiksi. Yleensä he makasivat tyytyväisinä kehdoissaan ja nauttivat vanhempiensa heille osoittamasta huomiosta, eivätkä huutaneet kuin ollessaan nälkäisiä tai vaipanvaihdon tarpeessa.
Lopulta oli häiden aika. Kauniina kevätiltana Hayden ja Helio vannoivat kuunvalossa rakastavansa toisiaan kunnes kuolema heidät erottaisi.
Vihkimistä seuranneessa hääjuhlassa tunnelma oli riehakas. Helio innostui hääkakun syöttämisestä miehelleen niin, että oli vähällä tukehduttaa hänet kakkupalaan ja päätyä saman tien leskeksi.
Eivätkä juhlat tähän loppuneet. Tuoreen avioparin palattua häämatkalta oli aika viettää kaksosten ensimmäistä syntymäpäivää.
Iatro Phobia. Iatro paljastui siisteyttä rakastavaksi ja ulospäinsuuntautuneeksi tytöksi, joka on hieman vakava ja tämän suvun edustajaksi suorastaan yllättävän kiltti (peräti 7 "kiltteyspistettä").
Io Phobia. Io muistuttaa luonteeltaan kaksoissisartaan, mutta siinä missä Iatro on sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, Io on puolestaan ujo ja varautunut.
Kasvettuaan pois sylivauvaiästä kaksosilla oli aina seuraa toisistaan. Yhdessä alettiin tutustua ympäröivään maailmaan, otettin ensiaskelet, piirreltiin seiniin, leikittiin palikoilla ja uitettiin leluja vessanpöntössä.
Ja tyttöjen kasvettua palikkaleikit vaihtuivat poliisiin ja rosvoon, kuurupiiloon, hippaan ja eväsretkiin puutarhassa. Kaksoset elivät vahvasti juuri tässä hetkessä eivätkä murehtineet menneitä tai tulevaa. Jokainen päivä oli pienimuotoinen seikkailu.
Myös taitojen opettelu sujui yhdessä kuin leikki. Shakkipelin lomassa tytöt saattoivat myös pohtia maailman ihmeellisyyksiä. "Tiesitkö, että kuolleiden sukulaisten haamut kummittelevat meidän puutarhassa?", Io kysyi sisareltaan, "siksi äiti ei anna meidän mennä illalla yksin ulos." "Höpsis, ei kummituksia ole olemassakaan, ja vaikka olisikin, en minä niitä pelkää", vastasi siskoaan rohkeampi Iatro.
Tyttöjen lapsuus oli onnellista aikaa. Vanhemmilla oli aina aikaa tyttärilleen, ja kodin ilmapiiri oli rakastava ja kannustava.
Ainoan synkän varjon kaksosten lapsuusaikaan toi isoäiti Galeon rappeutuminen. Vaikka ikävuodet olivatkin kohdelleet Galeon ulkomuotoa varsin lempeästi, hänen mielensä ne olivat vaikuttaneet pahemman kerran. Aluksi Galeo oli alkanut unohdella arkisia asioita. Vähän myöhemmin unohtuivat perheenjäsenten nimet. Lopulta Galeo ei ollut enää ollenkaan tilanteen tasalla ja tuntui elävän aivan muissa maailmoissa.
Galeon tila paheni päivä päivältä. Helteestä huolimatta hän unohti juomisen ja kärsi jatkuvasta nestehukasta ja toistuvista lämpöhalvauksista.
Lopulta viikatemies armeliaasti totesi, että oli aika päästää kärsivä vanhus lepoon. Vaikka perhe surikin Galeon kuolemaa, se oli heille myös helpotus. Galeon kärsimykset olivat nyt ohi.
Aika kului ja elämä jatkui. Kaksoset tulivat teini-ikään, hippa ja kuurupiilo vaihtuivat kiinnostukseen meikkejä, vaatteita ja poikia kohtaan. Aamupalalla juteltiin pojista, filmitähdistä, musiikista ja luokkakaverin kotibileistä.
Koettiin ensimmäiset rakastumiset ja ensisuudelmat.
Iatro oli saanut tietotavoitteen ja alkoi haaveilla toimittajan urasta.
Io puolestaan sai romantiikkatavoitteen ja alkoi ujoudestaan huolimatta haaveilla pääsystä ammattimaiseksi juhlavieraaksi.
Joskus yksi hetki voi muuttaa kaiken lopullisesti. Sähköviasta alkunsa saanut tulipalo eteni räjähdysmäisesti jättäen Haydenin ja Helion liekkien vangiksi.
Vaikka palokunta saapuikin nopeasti paikalle ja onnistui estämään tulen leviämisen muualle taloon, Haydenin ja Helion kannalta apu tuli liian myöhään.
Kaksoset eivät voineet uskoa tapahtunutta todeksi. Heidän huoleton ja onnellinen lapsuutensa oli nyt lopullisesti ohi. Iatro itki vanhempiaan avoimesti. Ion suru oli äänetöntä, hän ei pystynyt edes itkemään, vaan patosi kaiken sisälleen.
Kaksosten täti Hypegia tuli pitämään huolta tytöistä.
Hypegia teetätti taloon keittiöremontin, kannusti tyttöjä nousemaan aamuisin sängystä, laittoi heille ruokaa ja taivutteli heidät syömään, lohdutti heitä öisten painajaisten keskellä, auttoi heitä koulutöissä ja järjesti kaiken tuskansa sisälleen kätkeneelle Iolle ammattiapua.
Suru ei häviäisi koskaan kokonaan, mutta vähitellen pahin tuska alkoi hellittää ja tytöt alkoivat taas nauttia elämästä. Lopulta Hypegian oli aika palata omaan kotiinsa aviomiehensä ja tyttärensä luo. Iatro ja Io puolestaan lähtisivät yliopistoon. "Voitte soittaa minulle ihan milloin tahansa, vaikka keskellä yötä," Hypegia sanoi hyvästellessään kaksoset, "Te saitte synnyinlahjana parhaan ystävän - toisenne. Pitäkää toisistanne huolta."
="http:>Lehmämaskoteista, häiritsevistä urheiluvalmentajista, hankalista asuintovereista ja muutamasta lämpöhalvauksesta huolimatta Helio selviytyi ="http:>kunnialla piinallisen pitkältä tuntuneesta yliopistoajasta. Hän oli valmistunut erinomaisin arvosanoin ja oli löytänyt siinä sivussa itselleen elämänkumppanin. Nyt olisi aika palata kotiin.="http:>
="http:>
Hypegia valmistui pian sisarensa jälkeen.
Yliopistolta palattuaan Hypegia meni naimisiin ensirakkautensa Hunterin kanssa. He ostivat oman pienen talon kaupungin laidalta ja saivat myöhemmin tyttären, jolle annettiin nimeksi Isolo.
Kotona Helion paluuta odottivat jo harmaantunut Galeo sekä teiniksi venähtänyt pikkusisko Hade, josta oli tullut äitinsä tavoin romantiikkatavoitteinen.
Helio toi yliopistolta mukanaan Haydenin, tulevan puolisonsa. Mutta miten perhe suhtautuisi tähän mieheen, joka oli vähän turhankin leikkisä ja tahtoi aina vain pelata ja leikkiä.
Onneksi perhe tuli loistavasti toimeen Haydenin kanssa. Jopa vakavamielinen Galeo, joka yleensä mieluummin uppoutui kirjoihin, pelasi videopeliä tulevan vävynsä kanssa aina myöhään yöhön saakka.
Haydenin muutettua sukutaloon oli aika alkaa suunnittelemaan häitä. Helio, joka ei ollut koskaan elämässään päässyt häihin, halusi ikimuistoiset häät, valkoisen puvun, monikerroksisen hääkakun ja häämatkan jonnekin kauas. Häät pidettäisiin heti kunhan järjestelyt vain saataisiin tehtyä.
Pian Helio kuitenkin huomasi olevansa raskaana, vaikka pariskunta olikin suunnitellut hankkivansa lapsia vasta häiden jälkeen.
Vaikka raskaus ei ollutkaan suunniteltu, tuleva lapsi oli alusta lähtien vanhemmilleen hyvin rakas. Aina töistä palattuaan Hayden ryntäsi ensimmäiseksi taputtelemaan Helion vatsaa ja juttelemaan tulevalle lapselle. Häitä oli päätetty lykätä siihen asti, kunnes Helio taas mahtuisi hääpukuunsa.
Raskausaikana Helio huomasi ruokahalunsa vähintäänkin tuplaantuneen. Lisäksi hänellä oli kaikenlaisia mielihaluja: toisinaan oli aivan pakko saada hummeria, välillä taas hän huomasi himoitsevansa omenamehua.
Eräänä yönä Helion synnytys käynnistyi. Mutta miksi lääkäri-avomies vain nukkuu eikä mene kumppaninsa avuksi?
Helion onneksi synnytys sujui helposti, ja pian hänellä oli sylissään pieni tummaihoinen vauva. Mutta...
...tämä vauva ei suinkaan jäänyt ainoaksi, sillä tulossa oli myös toinen - kaksoset! Tuoreet vanhemmat olivat ylpeitä ja onnellisia vastasyntyneistä kaksosistaan, jotka olivat Phobian suvun ensimmäiset. Haydenin sylissä on tummaihoinen Iatro ja Helion sylissä puolestaan hieman vaaleampi Io. Tyttöjä molemmat, kuinkas muuten.
Kaksoset osoittautuivat yllättävän helpoiksi lapsiksi. Yleensä he makasivat tyytyväisinä kehdoissaan ja nauttivat vanhempiensa heille osoittamasta huomiosta, eivätkä huutaneet kuin ollessaan nälkäisiä tai vaipanvaihdon tarpeessa.
Lopulta oli häiden aika. Kauniina kevätiltana Hayden ja Helio vannoivat kuunvalossa rakastavansa toisiaan kunnes kuolema heidät erottaisi.
Vihkimistä seuranneessa hääjuhlassa tunnelma oli riehakas. Helio innostui hääkakun syöttämisestä miehelleen niin, että oli vähällä tukehduttaa hänet kakkupalaan ja päätyä saman tien leskeksi.
Eivätkä juhlat tähän loppuneet. Tuoreen avioparin palattua häämatkalta oli aika viettää kaksosten ensimmäistä syntymäpäivää.
Iatro Phobia. Iatro paljastui siisteyttä rakastavaksi ja ulospäinsuuntautuneeksi tytöksi, joka on hieman vakava ja tämän suvun edustajaksi suorastaan yllättävän kiltti (peräti 7 "kiltteyspistettä").
Io Phobia. Io muistuttaa luonteeltaan kaksoissisartaan, mutta siinä missä Iatro on sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, Io on puolestaan ujo ja varautunut.
Kasvettuaan pois sylivauvaiästä kaksosilla oli aina seuraa toisistaan. Yhdessä alettiin tutustua ympäröivään maailmaan, otettin ensiaskelet, piirreltiin seiniin, leikittiin palikoilla ja uitettiin leluja vessanpöntössä.
Ja tyttöjen kasvettua palikkaleikit vaihtuivat poliisiin ja rosvoon, kuurupiiloon, hippaan ja eväsretkiin puutarhassa. Kaksoset elivät vahvasti juuri tässä hetkessä eivätkä murehtineet menneitä tai tulevaa. Jokainen päivä oli pienimuotoinen seikkailu.
Myös taitojen opettelu sujui yhdessä kuin leikki. Shakkipelin lomassa tytöt saattoivat myös pohtia maailman ihmeellisyyksiä. "Tiesitkö, että kuolleiden sukulaisten haamut kummittelevat meidän puutarhassa?", Io kysyi sisareltaan, "siksi äiti ei anna meidän mennä illalla yksin ulos." "Höpsis, ei kummituksia ole olemassakaan, ja vaikka olisikin, en minä niitä pelkää", vastasi siskoaan rohkeampi Iatro.
Tyttöjen lapsuus oli onnellista aikaa. Vanhemmilla oli aina aikaa tyttärilleen, ja kodin ilmapiiri oli rakastava ja kannustava.
Ainoan synkän varjon kaksosten lapsuusaikaan toi isoäiti Galeon rappeutuminen. Vaikka ikävuodet olivatkin kohdelleet Galeon ulkomuotoa varsin lempeästi, hänen mielensä ne olivat vaikuttaneet pahemman kerran. Aluksi Galeo oli alkanut unohdella arkisia asioita. Vähän myöhemmin unohtuivat perheenjäsenten nimet. Lopulta Galeo ei ollut enää ollenkaan tilanteen tasalla ja tuntui elävän aivan muissa maailmoissa.
Galeon tila paheni päivä päivältä. Helteestä huolimatta hän unohti juomisen ja kärsi jatkuvasta nestehukasta ja toistuvista lämpöhalvauksista.
Lopulta viikatemies armeliaasti totesi, että oli aika päästää kärsivä vanhus lepoon. Vaikka perhe surikin Galeon kuolemaa, se oli heille myös helpotus. Galeon kärsimykset olivat nyt ohi.
Aika kului ja elämä jatkui. Kaksoset tulivat teini-ikään, hippa ja kuurupiilo vaihtuivat kiinnostukseen meikkejä, vaatteita ja poikia kohtaan. Aamupalalla juteltiin pojista, filmitähdistä, musiikista ja luokkakaverin kotibileistä.
Koettiin ensimmäiset rakastumiset ja ensisuudelmat.
Iatro oli saanut tietotavoitteen ja alkoi haaveilla toimittajan urasta.
Io puolestaan sai romantiikkatavoitteen ja alkoi ujoudestaan huolimatta haaveilla pääsystä ammattimaiseksi juhlavieraaksi.
Joskus yksi hetki voi muuttaa kaiken lopullisesti. Sähköviasta alkunsa saanut tulipalo eteni räjähdysmäisesti jättäen Haydenin ja Helion liekkien vangiksi.
Vaikka palokunta saapuikin nopeasti paikalle ja onnistui estämään tulen leviämisen muualle taloon, Haydenin ja Helion kannalta apu tuli liian myöhään.
Kaksoset eivät voineet uskoa tapahtunutta todeksi. Heidän huoleton ja onnellinen lapsuutensa oli nyt lopullisesti ohi. Iatro itki vanhempiaan avoimesti. Ion suru oli äänetöntä, hän ei pystynyt edes itkemään, vaan patosi kaiken sisälleen.
Kaksosten täti Hypegia tuli pitämään huolta tytöistä.
Hypegia teetätti taloon keittiöremontin, kannusti tyttöjä nousemaan aamuisin sängystä, laittoi heille ruokaa ja taivutteli heidät syömään, lohdutti heitä öisten painajaisten keskellä, auttoi heitä koulutöissä ja järjesti kaiken tuskansa sisälleen kätkeneelle Iolle ammattiapua.
Suru ei häviäisi koskaan kokonaan, mutta vähitellen pahin tuska alkoi hellittää ja tytöt alkoivat taas nauttia elämästä. Lopulta Hypegian oli aika palata omaan kotiinsa aviomiehensä ja tyttärensä luo. Iatro ja Io puolestaan lähtisivät yliopistoon. "Voitte soittaa minulle ihan milloin tahansa, vaikka keskellä yötä," Hypegia sanoi hyvästellessään kaksoset, "Te saitte synnyinlahjana parhaan ystävän - toisenne. Pitäkää toisistanne huolta."
Kommentit