Phobian suvun 6. sukupolven perijä Franco oli jättänyt lapsuudenkotinsa taakseen ja aloittanut opintonsa Insanity Cityn yliopistossa.
Franco oli tunnollinen opiskelija, ja esiäideiltä perityn älykkyyden ansiosta opinnot olivat loistavalla mallilla.
Muut asuntolan opiskelijat tuottivat Francolle päänvaivaa. Osa asuintovereista oli nimittäin muuttunut läpinäkyviksi. "Tässä paikassa on kyllä jotain pahasti vialla, tai sitten olen tulossa hulluksi", Franco mietti. Hänen oli päästävä pois asuntolasta.
Niinpä Francon oli aika pyrkiä suvun osakuntaan, johon kuului Agoran jälkeläisiä neljästä eri sukupolvesta (vasemmalta: Ecclesio, Febri, Dento ja Chero). Kaikki neljä olivat perineet Phobian suvussa vallitsevan "ilkeysgeenin", eli heillä jokaisella oli vain yksi kiltteyspiste. Siitä huolimatta Franco toivotettiin suvun perijänä tervetulleeksi Liiallisten Pelkojen Osakuntaan.
Franco oli pelännyt Febrin kohtaamista, olihan Febri oli kiusannut häntä koko lapsuusajan. Isosisko jätti kuitenkin veljensä rauhaan ja keskittyi uuteen harrastukseensa, kukka-asetelmien tekemiseen.
Rakkaus kukkakauppias Florenceen oli kaiketi laimentanut Febrin veljeään kohtaan tunteman katkeruuden.
Ja lisäksi Febri oli löytynyt uuden vihamiehen, Lehmämaskotin. Ja Febrin kunniaksi täytyy sanoa, että tuo ärsyttävä nauta hänen vihansa paremmin ansaitsikin.
Franco-parka puolestaan sai riesakseen toisenlaisen kahelin.
Francon elämä oli kuitenkin pääosin onnellista. Rakkaus Feliciaan kukoisti, joten Franco päätti pyytää tätä vaimokseen. Häitä vietettäisiin Francon valmistuttua yliopistosta.
Myös Dento oli löytänyt oman rakkaan, ja kosi tätä Francon esimerkin innoittamana. Osakuntatalossa vietettiin tuplakihlajaisia.
Eivätkä juhlanaiheet siihen loppuneet. Ecclesio oli saanut opintonsa päätökseen, ja saattoi viimeinkin muuttaa yhteiseen kotiin kumppaninsa Erickan kanssa.
Febri, joka oli aina vihannut kaikenlaisia juhlia, päätti jättää omat valmistujaisjuhlansa pitämättä. Valmistuttuaan hän hyppäsi taksiin, muutti rakkaan Florencensa luo, rekisteröi parisuhteensa ja perusti kukkakaupan yhdessä puolisonsa kanssa.
Lopulta Francokin sai tutkintonsa suoritettua, ja saattoi ilmoittaa perheelleen tulevansa takaisin kotiin.
Francon ja Felician häitä vietettiin perhepiirissä pian Francon kotiinpaluun jälkeen.
Franco teki parhaansa pitääkseen romantiikkatavoitteisen vaimonsa tyytyväisenä. Ja olihan seuraava perijä saatettava alulle.
Doran elinaika oli kulunut loppuun ja viikatemies tuli hakemaan häntä. Vastoin odotuksia Dora lähti tyytyväisenä ja sovinnolla noutajan matkaan. Olisi luullut hänen panevan vastaan edes vähän.
Dora jätti jälkeensä plainahaudan, joka siirrettiin myöhemmin kaupungin hautausmaalle. Hankalasta luonteestaan huolimatta Dora oli ollut arvostettu ja rakastettu sukulaistensa keskuudessa. Hänen kuolemaansa surtaisiin vielä pitkään.
Erityisen kovasti suru koetteli Cleithroa, joka tavattiin usein Doran muotokuvan äärestä itkemästä. He olivat tulleet maailmaan samana päivänä ja olleet ystäviä koko eliniän. Nyt Cleithro oli menettänyt parhaan ystävänsä.
Viimein suru alkoi hellittää perheen mammonatavoitteisen kolmikon löydettyä uuden harrastuksen uhkapelistä. Valitettavasti harrastuksesta kehittyi kolmikolle melkoinen riippuvuus, joka pahimmillaan vei heidän kaiken aikansa.
Muun perheen syventyessä iänikuiseen korttipeliinsä Felicia huomasi olevansa raskaana. Vaikean raskauspahoinvoinnin vuoksi hän joutui viettämään lähes kaiken aikansa vessassa. Punaisen pyjamansa ansiosta Felicia sulautui mainiosti wc:n kalustukseen.
Pokeripelin ihmeellisen maailman viedessä muun perheen kaiken vapaa-ajan ja huomion, kodin työt jäivät viimeisillään raskaana olevan Felician vastuulle.
Kesken kasvihuoneessa ahkeroinnin Felician synnytyksen aika tuli ja hän synnytti pienen Galeo-tyttären. Pienokainen peri äitinsä ruskeat silmät ja esiäitiensä punaiset hiukset.
Myös vauvan hoito jäi yksinomaan Felician vastuulle, mikä ei miellyttänyt Feliciaa lainkaan. Hän kaipasi vapauttaan, ja tunsi olevansa loukussa laiminlyötynä vaimona ja äitinä.
Felicia oli turhautunut ja yksinäinen. Hänen aviomiehensä ei ollut kiinnittänyt häneen huomiota pitkään aikaan. Niinpä hän haki lohdutusta toivomuskaivosta, joka toteuttikin hänen toiveensa romantiikasta.
Galeosta kasvoi isänsä näköinen taapero. Luonteeltaan hän on kohtuullisen siisti, erittäin ulospäinsuuntautunut ja energinen, erittäin vakava ja huumorintajuton sekä ärtyisä.
Edelleen lapsenhoito oli Felician vastuulla. Franco oli aina joko töissä tai pokeripöydässä.
Felician taakka helpottui Galeon kasvettua omatoimiseksi koululaiseksi. Vakavaluonteinen ja tiedonjanoinen tyttö rakasti lukemista. Opeteltuaan loistavaksi ruoanlaittajaksi keittokirjan avulla hän siirtyi mekaniikan opaskirjaan ja sitten siivoustyön käsikirjaan.
Välillä Galeo kaipasi muiden seuraa. Kukaan ei vain tuntunut huomaavan häntä.
Tyttö ei kuitenkaan näyttänyt pettymystään, vaan viihdytti itseään syventymällä shakkipelin saloihin.
Felicia puolestaan viihdytti rakastajaansa makuuhuoneen puolella.
Tällä kertaa Franco kuitenkin oli jättänyt pokeripelin hetkeksi ja sai vaimonsa kiinni itse teosta. Yleensä hyvin lempeäluonteinen Franco läimäytti vaimoaan niin lujaa, että tämä näki tähtiä vielä pitkään sen jälkeen.
Emeto puolestaan löylytti Felician rakastajaa varsin traagisin seurauksin. Tämän suvun jäseniä nimittäin ei kannata ärsyttää, niillä kun on lähes kaikilla se ilkeysgeeni.
Välikohtauksen jälkeen Franco haki usein lohtua baarikaapin antimista. Siten hän onnistui välttymään Felician näkemiseltä.
Jonkin ajan kuluttua Felicia huomasi kumartavansa taas jatkuvasti pöntön jumalaa. Hän oli raskaana ja tällä kertaa lapsen isä ei ollut hänen aviomiehensä.
Felician oli pakko kertoa Francolle raskaudestaan. Parin välille syntyi ilkeämielinen riita, jonka päätteeksi Franco ilmoitti haluavansa avioeron. Felician aneluista huolimatta Franco ei heltynyt, vaan ajoi naisen ulos talostaan.
Koditon ja yksinäinen Felicia sai tilapäisen majapaikan Emeton sisaren Ecclesion ja tämän elämänkumppanin Erickan talosta, sillä heidän kävi naista ja tämän syntymätöntä lasta sääliksi.
Eräänä iltana Ecclesio löysi Felician lattialta makaamasta. Viikatemies oli jo paikalla, eikä mitään ollut enää tehtävissä Felician ja hänen syntymättömän lapsensa pelastamiseksi. Pian huhut Felician kuolemasta ja spekulaatiot kuolinsyystä olivat polttava puheenaihe kaupungin asukkaiden keskuudessa. Monet uskoivat vakaasti, että Felicia oli päättänyt päivänsä oman käden kautta. Muutamat taas olivat sitä mieltä, että hänet oli murhattu. Osa puolestaan oli sairauskohtauksen kannalla. Tutkimuksissa ei saatu selville mitään varmaa, joten totuus ei ehkä selviäisi koskaan.
Samaisena iltana myös toinen murhenäytelmä kohtasi Phobian sukua. Iäkkään Cleithron oli aika lopettaa maanpäällinen vaelluksensa ja siirtyä lämpimäksi muistoksi rakkaidensa sydämiin.
Seuraavina päivinä ja viikkoina Phobian talossa oli synkkä tunnelma. Koko siihenastisen lapsuutensa ajan tunteensa piilossa pitänyt Galeo murtui täysin ja itki pitkään äitinsä surkeaa kohtaloa.
Emeto vannoi mielessään, ettei antaisi Felician traagisen kohtalon pilata Galeon elämää. Hän antaisi pojantyttärelleen kaiken sen rakkauden ja huomion, jota ilman tyttö oli vanhempiensa ongelmien takia jäänyt.
Myöhään illalla peiteltyään Galeon nukkumaan Emeto seisoi Agoran muotokuvan edessä ajatuksiinsa syventyneenä. Hän mietti esivanhempiaan ja heidän kohtaloitaan. He eivät olleet täydellisiä - kaukana siitä, mutta he olivat ennenkaikkea vahvojen naisten suku. Kyllä he selviäisivät tästäkin, siitä hän oli varma.
Franco oli tunnollinen opiskelija, ja esiäideiltä perityn älykkyyden ansiosta opinnot olivat loistavalla mallilla.
Muut asuntolan opiskelijat tuottivat Francolle päänvaivaa. Osa asuintovereista oli nimittäin muuttunut läpinäkyviksi. "Tässä paikassa on kyllä jotain pahasti vialla, tai sitten olen tulossa hulluksi", Franco mietti. Hänen oli päästävä pois asuntolasta.
Niinpä Francon oli aika pyrkiä suvun osakuntaan, johon kuului Agoran jälkeläisiä neljästä eri sukupolvesta (vasemmalta: Ecclesio, Febri, Dento ja Chero). Kaikki neljä olivat perineet Phobian suvussa vallitsevan "ilkeysgeenin", eli heillä jokaisella oli vain yksi kiltteyspiste. Siitä huolimatta Franco toivotettiin suvun perijänä tervetulleeksi Liiallisten Pelkojen Osakuntaan.
Franco oli pelännyt Febrin kohtaamista, olihan Febri oli kiusannut häntä koko lapsuusajan. Isosisko jätti kuitenkin veljensä rauhaan ja keskittyi uuteen harrastukseensa, kukka-asetelmien tekemiseen.
Rakkaus kukkakauppias Florenceen oli kaiketi laimentanut Febrin veljeään kohtaan tunteman katkeruuden.
Ja lisäksi Febri oli löytynyt uuden vihamiehen, Lehmämaskotin. Ja Febrin kunniaksi täytyy sanoa, että tuo ärsyttävä nauta hänen vihansa paremmin ansaitsikin.
Franco-parka puolestaan sai riesakseen toisenlaisen kahelin.
Francon elämä oli kuitenkin pääosin onnellista. Rakkaus Feliciaan kukoisti, joten Franco päätti pyytää tätä vaimokseen. Häitä vietettäisiin Francon valmistuttua yliopistosta.
Myös Dento oli löytänyt oman rakkaan, ja kosi tätä Francon esimerkin innoittamana. Osakuntatalossa vietettiin tuplakihlajaisia.
Eivätkä juhlanaiheet siihen loppuneet. Ecclesio oli saanut opintonsa päätökseen, ja saattoi viimeinkin muuttaa yhteiseen kotiin kumppaninsa Erickan kanssa.
Febri, joka oli aina vihannut kaikenlaisia juhlia, päätti jättää omat valmistujaisjuhlansa pitämättä. Valmistuttuaan hän hyppäsi taksiin, muutti rakkaan Florencensa luo, rekisteröi parisuhteensa ja perusti kukkakaupan yhdessä puolisonsa kanssa.
Lopulta Francokin sai tutkintonsa suoritettua, ja saattoi ilmoittaa perheelleen tulevansa takaisin kotiin.
Francon ja Felician häitä vietettiin perhepiirissä pian Francon kotiinpaluun jälkeen.
Franco teki parhaansa pitääkseen romantiikkatavoitteisen vaimonsa tyytyväisenä. Ja olihan seuraava perijä saatettava alulle.
Doran elinaika oli kulunut loppuun ja viikatemies tuli hakemaan häntä. Vastoin odotuksia Dora lähti tyytyväisenä ja sovinnolla noutajan matkaan. Olisi luullut hänen panevan vastaan edes vähän.
Dora jätti jälkeensä plainahaudan, joka siirrettiin myöhemmin kaupungin hautausmaalle. Hankalasta luonteestaan huolimatta Dora oli ollut arvostettu ja rakastettu sukulaistensa keskuudessa. Hänen kuolemaansa surtaisiin vielä pitkään.
Erityisen kovasti suru koetteli Cleithroa, joka tavattiin usein Doran muotokuvan äärestä itkemästä. He olivat tulleet maailmaan samana päivänä ja olleet ystäviä koko eliniän. Nyt Cleithro oli menettänyt parhaan ystävänsä.
Viimein suru alkoi hellittää perheen mammonatavoitteisen kolmikon löydettyä uuden harrastuksen uhkapelistä. Valitettavasti harrastuksesta kehittyi kolmikolle melkoinen riippuvuus, joka pahimmillaan vei heidän kaiken aikansa.
Muun perheen syventyessä iänikuiseen korttipeliinsä Felicia huomasi olevansa raskaana. Vaikean raskauspahoinvoinnin vuoksi hän joutui viettämään lähes kaiken aikansa vessassa. Punaisen pyjamansa ansiosta Felicia sulautui mainiosti wc:n kalustukseen.
Pokeripelin ihmeellisen maailman viedessä muun perheen kaiken vapaa-ajan ja huomion, kodin työt jäivät viimeisillään raskaana olevan Felician vastuulle.
Kesken kasvihuoneessa ahkeroinnin Felician synnytyksen aika tuli ja hän synnytti pienen Galeo-tyttären. Pienokainen peri äitinsä ruskeat silmät ja esiäitiensä punaiset hiukset.
Myös vauvan hoito jäi yksinomaan Felician vastuulle, mikä ei miellyttänyt Feliciaa lainkaan. Hän kaipasi vapauttaan, ja tunsi olevansa loukussa laiminlyötynä vaimona ja äitinä.
Felicia oli turhautunut ja yksinäinen. Hänen aviomiehensä ei ollut kiinnittänyt häneen huomiota pitkään aikaan. Niinpä hän haki lohdutusta toivomuskaivosta, joka toteuttikin hänen toiveensa romantiikasta.
Galeosta kasvoi isänsä näköinen taapero. Luonteeltaan hän on kohtuullisen siisti, erittäin ulospäinsuuntautunut ja energinen, erittäin vakava ja huumorintajuton sekä ärtyisä.
Edelleen lapsenhoito oli Felician vastuulla. Franco oli aina joko töissä tai pokeripöydässä.
Felician taakka helpottui Galeon kasvettua omatoimiseksi koululaiseksi. Vakavaluonteinen ja tiedonjanoinen tyttö rakasti lukemista. Opeteltuaan loistavaksi ruoanlaittajaksi keittokirjan avulla hän siirtyi mekaniikan opaskirjaan ja sitten siivoustyön käsikirjaan.
Välillä Galeo kaipasi muiden seuraa. Kukaan ei vain tuntunut huomaavan häntä.
Tyttö ei kuitenkaan näyttänyt pettymystään, vaan viihdytti itseään syventymällä shakkipelin saloihin.
Felicia puolestaan viihdytti rakastajaansa makuuhuoneen puolella.
Tällä kertaa Franco kuitenkin oli jättänyt pokeripelin hetkeksi ja sai vaimonsa kiinni itse teosta. Yleensä hyvin lempeäluonteinen Franco läimäytti vaimoaan niin lujaa, että tämä näki tähtiä vielä pitkään sen jälkeen.
Emeto puolestaan löylytti Felician rakastajaa varsin traagisin seurauksin. Tämän suvun jäseniä nimittäin ei kannata ärsyttää, niillä kun on lähes kaikilla se ilkeysgeeni.
Välikohtauksen jälkeen Franco haki usein lohtua baarikaapin antimista. Siten hän onnistui välttymään Felician näkemiseltä.
Jonkin ajan kuluttua Felicia huomasi kumartavansa taas jatkuvasti pöntön jumalaa. Hän oli raskaana ja tällä kertaa lapsen isä ei ollut hänen aviomiehensä.
Felician oli pakko kertoa Francolle raskaudestaan. Parin välille syntyi ilkeämielinen riita, jonka päätteeksi Franco ilmoitti haluavansa avioeron. Felician aneluista huolimatta Franco ei heltynyt, vaan ajoi naisen ulos talostaan.
Koditon ja yksinäinen Felicia sai tilapäisen majapaikan Emeton sisaren Ecclesion ja tämän elämänkumppanin Erickan talosta, sillä heidän kävi naista ja tämän syntymätöntä lasta sääliksi.
Eräänä iltana Ecclesio löysi Felician lattialta makaamasta. Viikatemies oli jo paikalla, eikä mitään ollut enää tehtävissä Felician ja hänen syntymättömän lapsensa pelastamiseksi. Pian huhut Felician kuolemasta ja spekulaatiot kuolinsyystä olivat polttava puheenaihe kaupungin asukkaiden keskuudessa. Monet uskoivat vakaasti, että Felicia oli päättänyt päivänsä oman käden kautta. Muutamat taas olivat sitä mieltä, että hänet oli murhattu. Osa puolestaan oli sairauskohtauksen kannalla. Tutkimuksissa ei saatu selville mitään varmaa, joten totuus ei ehkä selviäisi koskaan.
Samaisena iltana myös toinen murhenäytelmä kohtasi Phobian sukua. Iäkkään Cleithron oli aika lopettaa maanpäällinen vaelluksensa ja siirtyä lämpimäksi muistoksi rakkaidensa sydämiin.
Seuraavina päivinä ja viikkoina Phobian talossa oli synkkä tunnelma. Koko siihenastisen lapsuutensa ajan tunteensa piilossa pitänyt Galeo murtui täysin ja itki pitkään äitinsä surkeaa kohtaloa.
Emeto vannoi mielessään, ettei antaisi Felician traagisen kohtalon pilata Galeon elämää. Hän antaisi pojantyttärelleen kaiken sen rakkauden ja huomion, jota ilman tyttö oli vanhempiensa ongelmien takia jäänyt.
Myöhään illalla peiteltyään Galeon nukkumaan Emeto seisoi Agoran muotokuvan edessä ajatuksiinsa syventyneenä. Hän mietti esivanhempiaan ja heidän kohtaloitaan. He eivät olleet täydellisiä - kaukana siitä, mutta he olivat ennenkaikkea vahvojen naisten suku. Kyllä he selviäisivät tästäkin, siitä hän oli varma.
Kommentit